Nonprofit-projektiorganisaation riskienhallinta
Simell, Aaro (2005)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tämän pro gradu –tutkielman tavoitteena oli perehtyä nonprofit-projektiorganisaation riskienhallintaan. Riskienhallintaa ja riskienjohtamista on tutkittu Suomessa toistaiseksi vähän, joten kyseessä on yksi ensimmäisistä tämän aihepiirin tutkielmista. Tavoitteena oli selvittää, miten riskienhallinta on toteutettu case-organisaatiossa. Case-organisaationa toimi laaja lääketieteellinen nonprofit-tutkimusprojekti. Teorian perusteella keskeisiksi riskienhallintaan liittyviksi termeiksi nousivat Work Breakdown Structure eli WBS sekä Risk Breakdown Structure eli RBS. WBS on metodi, jonka avulla organisaatio pystyy toteuttamaan RBS:n, mikä puolestaan on tehokas kvalitatiivinen lähestymistapa riskienhallintaan.
Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisesti ja tutkimusmetodina oli case-tutkimus. Empiirinen aineisto kerättiin sekä puolistrukturoiduilla haastatteluilla että tutkimalla organisaatiosta saatavilla olevia dokumentteja. Haastateltavia oli yhteensä seitsemän; viisi johtoryhmän jäsentä sekä kaksi projektin muuta avainhenkilöä.
Tutkimuksen perusteella oli todettavissa, ettei kohdeorganisaatiossa toteutettu hallittua riskienhallintaa. Oli mielenkiintoista verrata, miten toiminta oli toteutunut ja miten se olisi teorian perusteella voitu toteuttaa. Organisaatiossa oli koettu tapahtumia, joihin olisi selkeästi voitu vastata esimerkiksi projektiorganisaatioihin soveltuvalla riskienhallintatyökalulla RBS:llä. Koska RBS:ää ei kuitenkaan sovellettu, tapahtumien vaikutukset olivat oletettavasti voimakkaammat. Riskienhallinta nonprofit-organisaatiossa on Suomessa vielä vähäistä. On selvää, että organisaatio, joka sisäistää riskienhallinnan koko elinkaareensa, on usein selkeämmin organisoitu sekä paremmin valmistautunut vastaamaan riskeihin sekä muihin yllättäviin tapahtumiin.
Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisesti ja tutkimusmetodina oli case-tutkimus. Empiirinen aineisto kerättiin sekä puolistrukturoiduilla haastatteluilla että tutkimalla organisaatiosta saatavilla olevia dokumentteja. Haastateltavia oli yhteensä seitsemän; viisi johtoryhmän jäsentä sekä kaksi projektin muuta avainhenkilöä.
Tutkimuksen perusteella oli todettavissa, ettei kohdeorganisaatiossa toteutettu hallittua riskienhallintaa. Oli mielenkiintoista verrata, miten toiminta oli toteutunut ja miten se olisi teorian perusteella voitu toteuttaa. Organisaatiossa oli koettu tapahtumia, joihin olisi selkeästi voitu vastata esimerkiksi projektiorganisaatioihin soveltuvalla riskienhallintatyökalulla RBS:llä. Koska RBS:ää ei kuitenkaan sovellettu, tapahtumien vaikutukset olivat oletettavasti voimakkaammat. Riskienhallinta nonprofit-organisaatiossa on Suomessa vielä vähäistä. On selvää, että organisaatio, joka sisäistää riskienhallinnan koko elinkaareensa, on usein selkeämmin organisoitu sekä paremmin valmistautunut vastaamaan riskeihin sekä muihin yllättäviin tapahtumiin.