Dubbing vs. Subtitling into Finnish. Humour in Inspector Gadget and its Two Finnish Translations.
Sillankorva-Vikki, Erja (2005)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkielmassa vertaillaan huumorin kääntämisen strategioita suomeksi dubatussa ja tekstitetyssä amerikkalaisessa elokuvassa Etsivä Gadget (Inspector Gadget). Dubatun version on kääntänyt Jarkko Cairenius ja tekstitetyn Hanna Salo. Apuna huumorin identifioinnissa käytetään kolmea eri huumoriluokkaa, joiden mukaan huumori perustuu joko kontrastiin ja ristiriitaan (incongruity), ylemmyyteen tai vihamielisyyteen (superiority) tai vapautumiseen (release). Huumori on jaettu kahteen pääkategoriaan, kielenulkoiseen huumoriin (suorat kulttuuri-spesifit viittaukset ja kieleen ja kulttuuriin nähden neutraali huumori) ja kielensisäiseen huumoriin (sanaleikit, idiomit, alliteraatiot ja riimit sekä humoristiset nimet). Työssä käytetään lokaalien käännösstrategioiden osalta jakoa kuuteen luokkaan, jotka ovat repetitio (toistetaan identtisenä), substitutio (korvataan täysin toisella kohdekielisellä ilmauksella), dectractio (käännöstä lyhennetään), adiectio (käännökseen lisätään jotakin), transmutatio (suora käännös) ja deletio (poisjättö).
Lokaaleja käännösstrategioita vertaamalla pyritään päättelemään, miten dubattu ja tekstitetty versio eroavat toisistaan globaalilla tasolla; onko käännöksessä pyritty kotouttamaan vitsit vai sallittu vieraita elementtejä. Tekstityksellä ja dubbauksella on omat rajoituksensa; tekstityksessä käännöstä voi tilan puutteen vuoksi joutua lyhentämään, ja dubbauksessa taas puhe pitää synkronisoida huulten liikkeiden kanssa.
Tutkimuksessa selvisi, että dubatussa versiossa oli suurelta osin käytetty kotouttamisen strategiaa, kun taas tekstitetyssä versiossa oli suosittu vieraannuttamista. Huumorikategorioiden alaluokkien välillä oli kuitenkin pientä variaatiota, esimerkiksi idiomeja käännettäessä eroja metodien välillä ei havaittu ja kieleen ja kulttuurin nähden neutraalin huumorin luokassa esiintyi vaihtelua. Humoristisia elementtejä oli kadonnut enemmän tekstitetyssä versiossa. Dubatun version kääntäjä oli käyttänyt usein korvaavaa huumoria tai lisännyt sitä muualle. Tekstitetyssä versiossa myös alkuperäinen ääniraita kuuluu katsojille, joten se audiovisuaalisen kääntämisen metodina antaa enemmän tilaa ”vieraille” elementeille, kun taas dubbaus helpottaa lähdetekstin manipulointia, kun alkuperäinen ääniraita ei kuulu.
Lokaaleja käännösstrategioita vertaamalla pyritään päättelemään, miten dubattu ja tekstitetty versio eroavat toisistaan globaalilla tasolla; onko käännöksessä pyritty kotouttamaan vitsit vai sallittu vieraita elementtejä. Tekstityksellä ja dubbauksella on omat rajoituksensa; tekstityksessä käännöstä voi tilan puutteen vuoksi joutua lyhentämään, ja dubbauksessa taas puhe pitää synkronisoida huulten liikkeiden kanssa.
Tutkimuksessa selvisi, että dubatussa versiossa oli suurelta osin käytetty kotouttamisen strategiaa, kun taas tekstitetyssä versiossa oli suosittu vieraannuttamista. Huumorikategorioiden alaluokkien välillä oli kuitenkin pientä variaatiota, esimerkiksi idiomeja käännettäessä eroja metodien välillä ei havaittu ja kieleen ja kulttuurin nähden neutraalin huumorin luokassa esiintyi vaihtelua. Humoristisia elementtejä oli kadonnut enemmän tekstitetyssä versiossa. Dubatun version kääntäjä oli käyttänyt usein korvaavaa huumoria tai lisännyt sitä muualle. Tekstitetyssä versiossa myös alkuperäinen ääniraita kuuluu katsojille, joten se audiovisuaalisen kääntämisen metodina antaa enemmän tilaa ”vieraille” elementeille, kun taas dubbaus helpottaa lähdetekstin manipulointia, kun alkuperäinen ääniraita ei kuulu.
Kokoelmat
- Pro gradut ja diplomityöt [6765]