Osallistavan julkishallinnon idea ja toteutuminen Yhdysvalloissa ja Suomessa
Seppälä, Maiju (2009)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Kansalaisten suorien osallistumismahdollisuuksien kehittämisestä on virinnyt keskustelua länsimaisissa demokratioissa sen jälkeen, kun edustuksellisen demokratiassa on havaittu kriisiytymisen merkkejä. Useat demokratiaindikaattorit kielivätkin äänestysinnokkuuden laskusta, kansalaisten passivoitumisesta sekä kansalaisyhteiskunnan heikentymisestä. Perinteisen edustuksellisen järjestelmän rinnalle tutkijat ovatkin ehdottaneet suorempia kansalaisosallistumisen ja vaikuttamisen tapoja, joilla syntyneeseen demokratiavajeeseen voidaan vastata.
Tämän hallintotieteellisen tutkielman tavoitteena on selvittää, miten julkishallinnossa voidaan mahdollistaa kansalaisten osallistuminen perinteistä demokratiaa täydentävällä ja suoremmalla tavalla. Tutkielmassa hahmotellaan kirjallisuuden perusteella osallistavan julkishallinnon idea ja kriteerit, joiden avulla kansalaisten vaikuttava osallistuminen ja kansalaisten ja hallinnon välinen vuorovaikutus mahdollistetaan. Osallistavan julkishallinnon idean toteutumista tarkastellaan lisäksi teoreettisella tasolla Yhdysvaltojen ja Suomen julkishallinnossa. Työn keskeisiä käsitteitä ovat suora kansalaisosallistuminen, osallistava julkishallinto sekä inklusiivinen johtaminen. Työssä tarjotaan hallintotieteellinen, laadullinen sekä löyhästi vertaileva lähestymistapa kansalaisten osallistumisen problematiikkaan. Aineisto koostuu pääosin aikaisemmasta kirjallisuudesta ja tutkimuksesta, mutta myös sähköisiä lähteitä on käytetty etenkin työn empiirisessä osassa.
Tehdyn kirjallisuuskatsauksen perusteella osallistavan julkishallinnon idealle on asetettu kolme keskeistä kriteeriä, joita ovat 1) kansalaisosallistuminen mahdollistaminen hallinnollisissa puitteissa, 2) kansalaisten ja virkamiesten välinen vuorovaikutus sekä 3) kansalaisten mielipiteen selvästi osoitettava vaikuttavuus päätöksentekoon. Näiden kriteerien valossa yhdysvaltalaista ja suomalaista julkishallintoa ja kansalaisten osallistumiskäytäntöjä on arvioitu sillä lopputuloksella, että osallistavan julkishallinnon idea ei sellaisenaan toteudu kummassakaan maassa. Yhdysvalloissa kansalaisten suoralle osallistumiselle on olemassa idean kaltaisia selkeitä, vaikuttavia ja vuorovaikutuksellisia tapoja, joiden käyttöä ja merkitystä julkishallinnon kannalta voidaan kuitenkin pitää vähäisinä. Yhdysvalloissa eniten käytetty kansalaisosallistumisen muoto, julkinen kansalaiskuuleminen, vastaakin erittäin huonosti vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden vaatimuksiin.
Suomen osalta todetaan lisäksi, että suomalaisessa julkishallinnossa kansalaisten suoria vaikuttamistapoja ei juurikaan ole käytössä. Yksittäisten kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet todettiinkin tutkielmassa melko heikoiksi yksilövaikuttamisen tavoiksi, joilla voidaan lähinnä tuoda asioita julkiseen keskusteluun, mutta ei vaikuttaa itse päätöksentekoprosessiin. Suomalaisessa järjestelmässä kansalaisten osallistuminen tapahtuukin pääsääntöisesti järjestöjen ja äänestämisen kautta.
Keskeisenä johtopäätöksenä voidaan tehdyn analyysin perusteella todeta, että sekä Suomessa että Yhdysvalloissa on tarpeen kehittää kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Suomessa mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi Yhdysvalloissa käytössä olevista kansalaisedusteisista toimikunnista, joiden avulla kansalaiset voivat suoraan osallistua päätöksentekoon. Myös kansalaiskuulemisten ja sitovien kansanäänestysten käyttöä olisi tarpeellista harkita. Yhdysvalloissa keskeisin ongelma tuntuisi puolestaan olevan näennäisvaikuttamisen kitkeminen eli osallistumisen vaikuttavuuden lisääminen.
Tämän hallintotieteellisen tutkielman tavoitteena on selvittää, miten julkishallinnossa voidaan mahdollistaa kansalaisten osallistuminen perinteistä demokratiaa täydentävällä ja suoremmalla tavalla. Tutkielmassa hahmotellaan kirjallisuuden perusteella osallistavan julkishallinnon idea ja kriteerit, joiden avulla kansalaisten vaikuttava osallistuminen ja kansalaisten ja hallinnon välinen vuorovaikutus mahdollistetaan. Osallistavan julkishallinnon idean toteutumista tarkastellaan lisäksi teoreettisella tasolla Yhdysvaltojen ja Suomen julkishallinnossa. Työn keskeisiä käsitteitä ovat suora kansalaisosallistuminen, osallistava julkishallinto sekä inklusiivinen johtaminen. Työssä tarjotaan hallintotieteellinen, laadullinen sekä löyhästi vertaileva lähestymistapa kansalaisten osallistumisen problematiikkaan. Aineisto koostuu pääosin aikaisemmasta kirjallisuudesta ja tutkimuksesta, mutta myös sähköisiä lähteitä on käytetty etenkin työn empiirisessä osassa.
Tehdyn kirjallisuuskatsauksen perusteella osallistavan julkishallinnon idealle on asetettu kolme keskeistä kriteeriä, joita ovat 1) kansalaisosallistuminen mahdollistaminen hallinnollisissa puitteissa, 2) kansalaisten ja virkamiesten välinen vuorovaikutus sekä 3) kansalaisten mielipiteen selvästi osoitettava vaikuttavuus päätöksentekoon. Näiden kriteerien valossa yhdysvaltalaista ja suomalaista julkishallintoa ja kansalaisten osallistumiskäytäntöjä on arvioitu sillä lopputuloksella, että osallistavan julkishallinnon idea ei sellaisenaan toteudu kummassakaan maassa. Yhdysvalloissa kansalaisten suoralle osallistumiselle on olemassa idean kaltaisia selkeitä, vaikuttavia ja vuorovaikutuksellisia tapoja, joiden käyttöä ja merkitystä julkishallinnon kannalta voidaan kuitenkin pitää vähäisinä. Yhdysvalloissa eniten käytetty kansalaisosallistumisen muoto, julkinen kansalaiskuuleminen, vastaakin erittäin huonosti vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden vaatimuksiin.
Suomen osalta todetaan lisäksi, että suomalaisessa julkishallinnossa kansalaisten suoria vaikuttamistapoja ei juurikaan ole käytössä. Yksittäisten kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet todettiinkin tutkielmassa melko heikoiksi yksilövaikuttamisen tavoiksi, joilla voidaan lähinnä tuoda asioita julkiseen keskusteluun, mutta ei vaikuttaa itse päätöksentekoprosessiin. Suomalaisessa järjestelmässä kansalaisten osallistuminen tapahtuukin pääsääntöisesti järjestöjen ja äänestämisen kautta.
Keskeisenä johtopäätöksenä voidaan tehdyn analyysin perusteella todeta, että sekä Suomessa että Yhdysvalloissa on tarpeen kehittää kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Suomessa mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi Yhdysvalloissa käytössä olevista kansalaisedusteisista toimikunnista, joiden avulla kansalaiset voivat suoraan osallistua päätöksentekoon. Myös kansalaiskuulemisten ja sitovien kansanäänestysten käyttöä olisi tarpeellista harkita. Yhdysvalloissa keskeisin ongelma tuntuisi puolestaan olevan näennäisvaikuttamisen kitkeminen eli osallistumisen vaikuttavuuden lisääminen.