From "Betting Your Head" to "Betting Your Hat": Translation into English of Finnish Idioms in Aleksis Kivi's Seven Brothers
Saranpää, Anna (2007)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Idiomit ovat kuvakieleen perustuvia sanontoja, jotka yleensä viestivät lähtökulttuuristaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten Aleksis Kiven tunnetussa teoksessa Seitsemän Veljestä esiintyneet suomenkieliset, 1800- luvun lopulla käytetyt idiomit on käännetty vuosina 1959 ja 1991 julkaistuissa englanninkielisissä käännöksissä. Tarkoitus on myös selvittää toteutuuko näiden käännösten kohdalla uudelleenkäännös-hypoteesi eli onko ensimmäisessä käännöksessä käytetty enemmän kotouttavaa ja jälkimmäisessä vieraannuttavaa käännösstrategiaa.
Koska tutkimuksessa selvitetään miten kieli- ja kulttuurisidonnaisia idiomeja on käännetty eri aikoina suomen kielestä englannin kieleen, olen valinnut teoreettiseksi viitekehykseksi kotouttamisen ja vieraannuttamisen. Globaalien käännösstrategioiden toteutumista yksittäisten idiomien käännöksissä olen kuvannut erilaisilla lokaaleilla käännösstrategioilla. Niiden tarkastelun perusteena on käytetty jaottelua, jonka mukaan idiomit on käännetty kohdekielen erilaisella idiomilla tai samanlaisella idiomilla, ei-idiomilla, sanatarkalla käännöksellä tai jättämällä lähtökielen idiomi kokonaan pois. Analyysia varten idiomit on jaettu aihealueittain, joita olivat viittaukset ruumiinosiin, yhteiskuntaan, väkivaltaan ja kuolemaan, tunteisiin ja ajatuksiin, luontoon ja eläimiin.
Tulokset osoittavat, että vuoden 1959 käännöksessä noudatetaan pääasiallisesti vieraannuttavaa käännösstrategiaa, kun taas vuoden 1991 käännöksessä on käytetty lähinnä kotouttavia käännösstrategioita. Tulosten pohjalta voidaan myös todeta, että uudelleenkäännös-hypoteesi ei toteudu näiden kahden käännöksen kohdalla, sillä myöhempi käännös on näistä kahdesta kotouttavampi. Tämän on katsottu johtuvan mm. kustantajien ja kohdeyleisön eroista sekä kielen muuttumisesta ajan myötä.
Koska tutkimuksessa selvitetään miten kieli- ja kulttuurisidonnaisia idiomeja on käännetty eri aikoina suomen kielestä englannin kieleen, olen valinnut teoreettiseksi viitekehykseksi kotouttamisen ja vieraannuttamisen. Globaalien käännösstrategioiden toteutumista yksittäisten idiomien käännöksissä olen kuvannut erilaisilla lokaaleilla käännösstrategioilla. Niiden tarkastelun perusteena on käytetty jaottelua, jonka mukaan idiomit on käännetty kohdekielen erilaisella idiomilla tai samanlaisella idiomilla, ei-idiomilla, sanatarkalla käännöksellä tai jättämällä lähtökielen idiomi kokonaan pois. Analyysia varten idiomit on jaettu aihealueittain, joita olivat viittaukset ruumiinosiin, yhteiskuntaan, väkivaltaan ja kuolemaan, tunteisiin ja ajatuksiin, luontoon ja eläimiin.
Tulokset osoittavat, että vuoden 1959 käännöksessä noudatetaan pääasiallisesti vieraannuttavaa käännösstrategiaa, kun taas vuoden 1991 käännöksessä on käytetty lähinnä kotouttavia käännösstrategioita. Tulosten pohjalta voidaan myös todeta, että uudelleenkäännös-hypoteesi ei toteudu näiden kahden käännöksen kohdalla, sillä myöhempi käännös on näistä kahdesta kotouttavampi. Tämän on katsottu johtuvan mm. kustantajien ja kohdeyleisön eroista sekä kielen muuttumisesta ajan myötä.