Ulkomaisia väliyhteisöjä koskeva verotus
Saraneva, Saana (2017)
Saraneva, Saana
2017
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Väliyhteisölainsäädäntö on tällä hetkellä valtioiden yksi parhaista keinoista kansainvälisen veronkierron ja veropetosten estoon. Suomen laissa väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta on säädetty alun perin vuonna 1994. Lain luonne on haastava, sillä kansainvälisen verotuksen ympäristö muuttuu kiihtyvällä tahdilla globalisaation ja digitaalisen talousympäristön johdosta. Nykyisellään väliyhteisölaki ei pysty vastaamaan tehokkaasti kansainvälisen veronkierron ongelmiin, joita ovat muun muassa maiden verolakien erot (hybrid mismatch) ja yhteisöverokannan voimakas laskeminen useissa maissa (race to the bottom). Verokantojen murenemiseen ja väliyhteisölakien toimimattomuuteen herättiin viimein vuonna 2013, kun OECD julkaisi veropohjan rapauttamista ja voitonsiirron estämistä koskevan BEPS-raportin, ja sitä seuranneen loppuraportin pohjalta EU:ssa valmisteltiin ja hyväksyttiin niin kutsuttu veronkiertodirektiivi, jonka avulla jäsenmaiden väliyhteisölait aiotaan saattaa mahdollisimman samanlaisiksi, jolloin hybrid mismatch – ilmiöltä vältyttäisiin.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lakia on muutettu sen historian aikana, ja miten nämä muutokset ovat vaikuttaneet lain soveltamiseen. Soveltamiskäytäntöihin syvennytään sekä korkeimman hallinto-oikeuden, että Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisujen kautta. Lisäksi tutkitaan BEPS-raportin ja ennen kaikkea veronkiertodirektiivin mahdollisia vaikutuksia Suomessa nykyisin käytössä olevaan väliyhteisölakiin.
Tutkielman keskeisiin havaintoihin kuului, että veronkiertodirektiivin implementoinnin seurauksena Suomen väliyhteisölaki ei tule säilymään nykyisellään, vaan se tulee kokemaan koko olemassaolonsa suurimman muutoksen, erityisesti niin kutsuttujen vapautettujen toimialojen osalta. Lainvalmistelija voi joko implementoida direktiivin vanhan lain pohjalta, mikä muodostanee laista entistä monimutkaisemman, tai hylätä nykyisen lain ja rakentaa uusi laki direktiivin pohjalta, jolloin kotimaista soveltamiskäytäntöä ei ole.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lakia on muutettu sen historian aikana, ja miten nämä muutokset ovat vaikuttaneet lain soveltamiseen. Soveltamiskäytäntöihin syvennytään sekä korkeimman hallinto-oikeuden, että Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisujen kautta. Lisäksi tutkitaan BEPS-raportin ja ennen kaikkea veronkiertodirektiivin mahdollisia vaikutuksia Suomessa nykyisin käytössä olevaan väliyhteisölakiin.
Tutkielman keskeisiin havaintoihin kuului, että veronkiertodirektiivin implementoinnin seurauksena Suomen väliyhteisölaki ei tule säilymään nykyisellään, vaan se tulee kokemaan koko olemassaolonsa suurimman muutoksen, erityisesti niin kutsuttujen vapautettujen toimialojen osalta. Lainvalmistelija voi joko implementoida direktiivin vanhan lain pohjalta, mikä muodostanee laista entistä monimutkaisemman, tai hylätä nykyisen lain ja rakentaa uusi laki direktiivin pohjalta, jolloin kotimaista soveltamiskäytäntöä ei ole.