Inhimillinen pääoma valtionhallinnon uudistuksessa. Osaamisen johtamisella aikaansaannoskykyä ja vaikuttavuutta.

Abstract

Työelämämuutokset koskettavat valtionhallintoa toimintaympäristön muuttuessa samalla kun vaaditaan tehokkuutta, kyvykkyyttä, tarvelähtöisyyttä ja innovatiivisuutta. Valtionhallinnolle rakennetaan uutta roolia uudenlaisesta ajattelusta ja tavasta tehdä innovatiivista työtä. Valtionhallinnon osaamisen ja sen johtamisen on seurattava kehitystä kun muutoksen hallinnasta on tullut merkittävä osa ydinosaamista. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat osaamisen johtaminen ja inhimillinen pääoma. Tutkin osaamista ja sen johtamista osana inhimillistä pääomaa eri ministeriöiden Vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelman suunnitelmissa. Päähuomio on inhimillisen pääoman osa-alueissa: 1) Innostava johtaminen ja esimiestyö; 2) Osaamisen kehittyminen ja uudistuminen sekä 3) Henkinen, fyysinen ja sosiaalinen työkyky. Tutkimuksen pääongelmana on inhimillisen pääoman kehittymisen vaikutus osaamisen johtamiseen. Osaamisella tarkoitetaan kykyä soveltaa ja hallita tietoja ja taitoja työn vaatimalla tavalla. Työelämässä osaamisesta on tullut yhteisöllisempää ja siinä korostuu aikaisempaa enemmän laajojen kokonaisuuksien hallinta. Osaamisen johtaminen on systemaattista laajamittaista johtamistyötä pyrkien turvaamaan tavoitteiden ja päämäärien edellyttämän osaamisen tulevaisuudessa. Valtionhallinnossa tavoitellaan verkostomaisuutta ja poikkihallinnollisuutta. Inhimillinen pääoma muodostuu yksilön ja organisaation taidoista ja tiedoista eli osaamisesta ja kyvykkyyksistä, luovuudesta ja innovaatiokyvykkyydestä. Organisaatiossa näiden taso on enemmän kuin yksilöiden yhteenlaskettu osaaminen. Inhimillinen pääoma on tärkeä osa organisaation johtamisprosessia. Osaamista syntyy ja luodaan kun organisaatiossa ylläpidetään kyvykkyyksiä, joilla tuloksia saavutetaan. Kvalitatiivisessa eksploratiivisessa tutkimuksessa käsitellään 12 eri ministeriölle ja virastolle tehtyjen suunnitelmien inhimillisen pääoman vastauksia aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa materiaali on redusoitu; klusteroitu se ryhmiin ja sijoitettu vastaukset pelkistettyihin käsitetasoihin osaamisen eri osa-alueille: 1) tuotantoprosessi-, 2) organisaatio-, 3) substanssi-, 4) asiakas- ja partneriosaaminen. Tuloksissa korostuu tarve uuteen johtamiskulttuuriin ja vähempään byrokratiaan. Suunnitelmissa tavoitellaan poikkihallinnollisuutta, verkostoitumista ja hallinnonalarajojen ylittämistä samalla kun esiin nousevat työn ilon, johtajien voimavarojen ja substanssiosaamisen lisääminen sekä yksilö- ja organisaatiotason osaamisen kehittäminen päällekkäisinä. Innovaatiokyvykkyys halutaan esiin kasvattamalla inhimillisiä voimavaroja aikaansaannoskyvyn parantamiseksi, jotta edelleen vaikuttavuus ja tuloksellisuus kasvaisivat. Keskeisiksi toimenpiteiksi kaavaillaan innostavaa johtajuutta lisäävää koulutusta, muutospajoja, uusia työvälineitä ja –menetelmiä, vertaistukea ja kentälle jalkautuvaa johtamista substanssiosaamisen lisäämiseksi. Aikaansaannoskyvykkyystavoitteet nousevat ylitse muiden. Esitetyt toimenpiteet, joilla inhimillistä pääomaa halutaan lisättävän vastaavat aikaisempien tutkimusten tu-loksia ja ovat harkittuja sekä oikeansuuntaisia. VATU -ohjelmassa on sisällä vahva usko arvojen muutokseen valtionhallinnossa samalla kun esiin nousee ennen toimenpiteiden toteutusta vanhasta irti päästäminen, jotta uusi tapa tehdä työtä mahdollistuu. Poikkihallinnollisuuden lisääminen kulminoituu osaamisen johtamisen hallintaan. Poliittisesti johdetussa organisaatiossa on rajapintoja, valtiohallinnon toimenkuvat jäykkiä ja vaativa muutosprosessi edellyttää ihmissuhdetaitoja. Tavoitteissa ja toimenpiteiteissä tuli esille useita oppimiseen liittyviä seikkoja, mutta pedagogisesta osaamisen johtamisesta ei mainita mitään vaikka hallinnonalarajat ylittävä johtajuus vaatisi kykyä kehittää oppimiskulttuuria, mitä voidaan ehkä pitää osittaisena osoituksena vanhasta kiinni pitämisestä. Luovuuden parantamiseksi asiantuntijoiden toiminnan tulisi olla vapaampaa rajoittavista säännöistä ja työolojen mahdollisimman hyvät.