”Dialekten är ju den man är”. Språkval i olika kommunikationssituationer
Helala, Anneli (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkimuksessani olen tarkastellut kahden suomenruotsia äidinkielenään puhuvan ryhmän ruotsinkielisten murteiden sekä ruotsin yleiskielen käyttöä eri tilanteissa. Molemmat tutkimusryhmät työskentelevät hoitoalalla. Ensimmäisen tutkimusryhmän muodostaa 17 yksityisellä työnantajalla työskentelevää naista, toinen ryhmä koostuu 20 kunnallisella työnantajalla työskentelevästä naisesta.
Tutkimukseen osallistuneista 37 henkilöstä 36 henkilöä käyttää ruotsinkielisen Pohjanmaan murteita ja 1 henkilö Kemiön murretta. Tutkimusmateriaalini koostuu helmikuussa 2006 ja joulukuussa 2007 täytettyjen kyselylomakkeiden vastauksista. Nuorimmat tutkimushenkilöt ovat syntyneet 1980-luvulla ja vanhimmat 1940-luvulla. Olen jakanut tutkimushenkilöt alle ja yli 35-vuotiaisiin voidakseni vertailla eri ikäisten henkilöiden suhtautumistapoja murteisiin ja yleiskieleen. Molempien tutkimusryhmien keski-ikä on 35 vuotta.
Aloitan tutkimukseni selvittämällä tutkimushenkilöideni taustaa ja rajaamalla kohderyhmäni. Toiseksi tutkin, onko heidän murteeseensa tai murteen käyttötapoihin tullut muutoksia elämän varrella. Kolmanneksi kartoitan heidän omia käsityksiään nykyhetken taidoistaan murteessa ja ruotsin yleiskielessä sekä sitä, onko heidän murteenkäyttönsä tietoista. Neljänneksi tutkin heidän kielellistä käyttäytymistään tilanteissa, joissa vastapuoli käyttää joko samaa tai eri kielellistä variaatiota kuin tutkimushenkilö sekä tutkimushenkilön kielelliseen variaatioon vaikuttavia seikkoja.
Suljetut kysymykset on analysoitu kvantitatiivisesti, avoimet kysymykset kvalitatiivisesti. Komparatiivisella menetelmällä olen verrannut tutkimukseen osallistunutta kahta tutkimusryhmää keskenään sekä eri ikäisten kielenkäyttötapoja.
Tutkimukseni osoittaa, että murteen käyttöä ja sen osaamista pidetään hyvin tärkeänä, mutta myös yleiskielen osaamisen arvo tiedostetaan. Läheisten ihmisten kanssa murretta käytetään yleisesti, mutta julkisissa tilanteissa sen käyttö vähenee. Sopeutuminen vastapuolen kielelliseen variaatioon on suurta. Tutkimukseeni osallistuneista henkilöistä alle 35-vuotiaat käyttävät murretta yleisemmin kuin yli 35-vuotiaat.
Tutkimukseen osallistuneista 37 henkilöstä 36 henkilöä käyttää ruotsinkielisen Pohjanmaan murteita ja 1 henkilö Kemiön murretta. Tutkimusmateriaalini koostuu helmikuussa 2006 ja joulukuussa 2007 täytettyjen kyselylomakkeiden vastauksista. Nuorimmat tutkimushenkilöt ovat syntyneet 1980-luvulla ja vanhimmat 1940-luvulla. Olen jakanut tutkimushenkilöt alle ja yli 35-vuotiaisiin voidakseni vertailla eri ikäisten henkilöiden suhtautumistapoja murteisiin ja yleiskieleen. Molempien tutkimusryhmien keski-ikä on 35 vuotta.
Aloitan tutkimukseni selvittämällä tutkimushenkilöideni taustaa ja rajaamalla kohderyhmäni. Toiseksi tutkin, onko heidän murteeseensa tai murteen käyttötapoihin tullut muutoksia elämän varrella. Kolmanneksi kartoitan heidän omia käsityksiään nykyhetken taidoistaan murteessa ja ruotsin yleiskielessä sekä sitä, onko heidän murteenkäyttönsä tietoista. Neljänneksi tutkin heidän kielellistä käyttäytymistään tilanteissa, joissa vastapuoli käyttää joko samaa tai eri kielellistä variaatiota kuin tutkimushenkilö sekä tutkimushenkilön kielelliseen variaatioon vaikuttavia seikkoja.
Suljetut kysymykset on analysoitu kvantitatiivisesti, avoimet kysymykset kvalitatiivisesti. Komparatiivisella menetelmällä olen verrannut tutkimukseen osallistunutta kahta tutkimusryhmää keskenään sekä eri ikäisten kielenkäyttötapoja.
Tutkimukseni osoittaa, että murteen käyttöä ja sen osaamista pidetään hyvin tärkeänä, mutta myös yleiskielen osaamisen arvo tiedostetaan. Läheisten ihmisten kanssa murretta käytetään yleisesti, mutta julkisissa tilanteissa sen käyttö vähenee. Sopeutuminen vastapuolen kielelliseen variaatioon on suurta. Tutkimukseeni osallistuneista henkilöistä alle 35-vuotiaat käyttävät murretta yleisemmin kuin yli 35-vuotiaat.