Luottoluokituksen informaatioarvo pohjoismaisilla pääomamarkkinoilla
Salmenpohja, Juha (2005)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Luottoluokitus – yrityksen maksukykyä kuvaava riippumattoman tahon tekemä analyysi – toimii informaation lähteenä ja apuna niin sijoittajille, itse yritykselle kuin viranomaisillekin. Markkinoiden mielenkiinto näitä yrityksistä tehtäviä luokituksia kohtaan on lisääntynyt huomattavasti viime vuosien aikana. Tähän ovat olleet vaikuttamassa niin oman pääoman tuottovaatimusten kiristyminen kuin Baselin sopimuksen mukanaan tuomat uudet säädöksetkin.
Tutkielman tarkoituksena oli tutkia kahden suurimman ja arvostetuimman luottoluokituksia tekevän yrityksen, Moodysin ja Standard & Poorsin, tuottamaa informaatioarvoa pienillä pohjoismaisilla pääomamarkkinoilla. Vastaavia tutkimuksia oli tehty lähinnä käyttämällä aineistoa USA:n tai Britannian pääomamarkkinoilta eikä vastaavaa tutkimusta pohjoismaisilta markkinoilta löytynyt. Suhteellisen pienet ja sijainniltaan syrjäiset markkinat antoivat oivallisen lähtökohdan tutkia, tuottavatko luottoluokituksia tekevät yritykset uutta informaatiota pienillä ja syrjäisillä markkinoilla.
Tutkimustulokset olivat osaltaan odotettuja. Luottoluokituksia tekevät ulkomaalaiset tahot eivät seuraa pieniä markkinoita intensiivisesti. Tutkimustulokset osoittivat, että luottoluokituslaitosten ilmoitukset pohjoismaalaisten yritysten luokituksien muutoksista eivät tulleet markkinoille yllätyksinä. Luokituksia tuottavat tahot eivät toisin sanoen tuota uutta informaatiota markkinoille vaan luokitusten muutokset perustuvat jo markkinoiden tiedossa oleviin seikkoihin. Luokituslaitosten asemaa markkinoilla on turha kiistää, lähinnä niiden tuottamasta informaatioarvosta voidaan olla eri mieltä.
Tutkielman tarkoituksena oli tutkia kahden suurimman ja arvostetuimman luottoluokituksia tekevän yrityksen, Moodysin ja Standard & Poorsin, tuottamaa informaatioarvoa pienillä pohjoismaisilla pääomamarkkinoilla. Vastaavia tutkimuksia oli tehty lähinnä käyttämällä aineistoa USA:n tai Britannian pääomamarkkinoilta eikä vastaavaa tutkimusta pohjoismaisilta markkinoilta löytynyt. Suhteellisen pienet ja sijainniltaan syrjäiset markkinat antoivat oivallisen lähtökohdan tutkia, tuottavatko luottoluokituksia tekevät yritykset uutta informaatiota pienillä ja syrjäisillä markkinoilla.
Tutkimustulokset olivat osaltaan odotettuja. Luottoluokituksia tekevät ulkomaalaiset tahot eivät seuraa pieniä markkinoita intensiivisesti. Tutkimustulokset osoittivat, että luottoluokituslaitosten ilmoitukset pohjoismaalaisten yritysten luokituksien muutoksista eivät tulleet markkinoille yllätyksinä. Luokituksia tuottavat tahot eivät toisin sanoen tuota uutta informaatiota markkinoille vaan luokitusten muutokset perustuvat jo markkinoiden tiedossa oleviin seikkoihin. Luokituslaitosten asemaa markkinoilla on turha kiistää, lähinnä niiden tuottamasta informaatioarvosta voidaan olla eri mieltä.