Indeksiosuusrahastojen suorituskyky Pohjoismaissa
Salavirta, Eeva (2013)
Salavirta, Eeva
2013
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Indeksiosuusrahastojen suosio sijoittajien keskuudessa on noussut huomattavasti 2000-luvulla, vaikka tieteelliset tutkimukset etenkin Yhdysvaltojen markkinoilla ovat tulleet siihen tulokseen, että indeksiosuusrahasto häviää suorituskyvyssä vertailuindeksilleen ja indeksirahastolle. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia Helsingin pörssissä noteerattavaa Seligson OMX Helsinki 25-indeksiosuusrahaston suorituskykyä kahdesta eri näkökulmasta vuosina 2006–2012. Ensimmäiseksi tarkoituksena on vertailla indeksiosuusrahastoa sen vertailuindeksiin, Seligson Suomi-indeksirahastoon sekä Nordea Kasvu-osakerahastoon tavoitteena selvittää, miten indeksiosuusrahasto suoriutuu kilpailevia sijoitusinstrumentteja vastaan. Toiseksi Seligson OMX Helsinki 25-indeksiosuusrahaston suorituskykyä vertaillaan Ruotsissa noteerattavaan OMXS30-indeksiosuusrahastoon sekä Norjassa noteerattavaan OBX-indeksiosuusrahastoon tavoitteena selvittää, onko Pohjoismaiden indeksiosuusrahastojen suorituskyvyssä eroja.
Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu rahoitusalan kirjallisuudesta, aiemmista tieteellisistä tutkimuksista sekä tutkimukseen liittyvien rahastojen omasta materiaalista. Keskeisimpiä käsitteitä tutkielmassa ovat portfolion suorituskykyyn liittyvät mittarit, joiden avulla rahastojen suorituskykyä testataan. Vertailu suoritetaan absoluuttisella vuosituotolla, rahaston tuoton ja vertailuindeksin välistä eroa kuvaavalla jäljitysvirheellä sekä riskikorjattujen Sharpen mittarin että Jensenin alfan avulla.
Tutkielman tulokset tukevat aiempia tutkimuksia, sillä indeksiosuusrahasto häviää kaikilla mittarilla mitattuna niin vertailuindeksilleen, indeksirahastolle sekä hieman yllättäen myös osakerahastolle. Myös indeksirahasto häviää vertailuindeksilleen, joka vahvistaa passiivisten sijoitusinstrumenttien alittavan vertailuindeksiensä tuoton esimerkiksi rahaston kustannuksista johtuen. Pohjoismaisten indeksiosuusrahastojen suorituskyvyn välillä ei havaittu olevan merkittäviä eroja, vaikka OMX Helsinki 25-indeksiosuusrahasto hävisi myös näille rahastoille.
Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu rahoitusalan kirjallisuudesta, aiemmista tieteellisistä tutkimuksista sekä tutkimukseen liittyvien rahastojen omasta materiaalista. Keskeisimpiä käsitteitä tutkielmassa ovat portfolion suorituskykyyn liittyvät mittarit, joiden avulla rahastojen suorituskykyä testataan. Vertailu suoritetaan absoluuttisella vuosituotolla, rahaston tuoton ja vertailuindeksin välistä eroa kuvaavalla jäljitysvirheellä sekä riskikorjattujen Sharpen mittarin että Jensenin alfan avulla.
Tutkielman tulokset tukevat aiempia tutkimuksia, sillä indeksiosuusrahasto häviää kaikilla mittarilla mitattuna niin vertailuindeksilleen, indeksirahastolle sekä hieman yllättäen myös osakerahastolle. Myös indeksirahasto häviää vertailuindeksilleen, joka vahvistaa passiivisten sijoitusinstrumenttien alittavan vertailuindeksiensä tuoton esimerkiksi rahaston kustannuksista johtuen. Pohjoismaisten indeksiosuusrahastojen suorituskyvyn välillä ei havaittu olevan merkittäviä eroja, vaikka OMX Helsinki 25-indeksiosuusrahasto hävisi myös näille rahastoille.