Vastakkaisten riskien vaikutus tilintarkastajan päätöksentekoon arvonkorotustilanteessa
Saarikivi, Johanna (2002)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena oli tutkia tilintarkastajan päätöksentekoa tilanteessa, jossa on läsnä vastakkaisten riskien toteutumisen mahdollisuus. Tilanteet liittyivät yritysten tekemiin arvonkorotuksiin, koska niiden tarkastamisessa ei ole vain yhtä oikeaa vastausta. Riskit puolestaan liittyivät tarkastuskohteen lainaehtojen rikkomisen riskiin, jolla kuvattiin oikeudenkäyntiriskiä, sekä asiakkaan menetyksen riskiin.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselytutkimuksella KHT-tilintarkastajilta. Kyselylomakkeessa esiteltiin kaksi arvonkorotustilannetta, joista toinen liittyi lainaehtojen rikkomisen ja toinen asiakkaan menetyksen riskiin, sekä näille ”vastinparit” eli normaalitilanteet. Vastaajia pyydettiin arvioimaan tarkastukseen käyttämänsä lisäaika sekä arvonkorotuksen hyväksymisen todennäköisyys. Lisäksi lomakkeessa listattiin joitakin arvonkorotusten tarkastamiseen liittyviä seikkoja, joiden merkityksellisyyttä vastaajia pyydettiin arvioimaan.
Tilintarkastajan oletettiin käyttävän asiakkaan menetyksen riskin läsnäollessa tarkastamiseen vähemmän aikaa ja hyväksyvän sen suuremmalla todennäköisyydellä, kun taas lainaehtojen rikkomisen riskin lähestyessä tilintarkastajan oletettiin käyttävän enemmän aikaa ja hyväksymisen olevan vähemmän todennäköistä kuin normaalitilanteessa.
Vertaamalla riskitilanteessa käytetyn lisäajan määrää sekä todennäköisyyttä normaalitilanteeseen pyrittiin toteamaan eroa ryhmien välillä. Vastauksia tulkittiin käyttämällä varianssianalyysia sekä ristiintaulukointia. Riski- ja normaalitilanteiden välillä ei löydetty merkittävää eroa, joten hypoteesit eivät saaneet tuloksista vahvistusta. Tarkastukseen vaikuttavista seikoista tärkeimmiksi todettiin ne, joista säädettiin laissa; tarkoituksenmukaisuuteen liittyviä seikkoja pidettiin epäolennaisina.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselytutkimuksella KHT-tilintarkastajilta. Kyselylomakkeessa esiteltiin kaksi arvonkorotustilannetta, joista toinen liittyi lainaehtojen rikkomisen ja toinen asiakkaan menetyksen riskiin, sekä näille ”vastinparit” eli normaalitilanteet. Vastaajia pyydettiin arvioimaan tarkastukseen käyttämänsä lisäaika sekä arvonkorotuksen hyväksymisen todennäköisyys. Lisäksi lomakkeessa listattiin joitakin arvonkorotusten tarkastamiseen liittyviä seikkoja, joiden merkityksellisyyttä vastaajia pyydettiin arvioimaan.
Tilintarkastajan oletettiin käyttävän asiakkaan menetyksen riskin läsnäollessa tarkastamiseen vähemmän aikaa ja hyväksyvän sen suuremmalla todennäköisyydellä, kun taas lainaehtojen rikkomisen riskin lähestyessä tilintarkastajan oletettiin käyttävän enemmän aikaa ja hyväksymisen olevan vähemmän todennäköistä kuin normaalitilanteessa.
Vertaamalla riskitilanteessa käytetyn lisäajan määrää sekä todennäköisyyttä normaalitilanteeseen pyrittiin toteamaan eroa ryhmien välillä. Vastauksia tulkittiin käyttämällä varianssianalyysia sekä ristiintaulukointia. Riski- ja normaalitilanteiden välillä ei löydetty merkittävää eroa, joten hypoteesit eivät saaneet tuloksista vahvistusta. Tarkastukseen vaikuttavista seikoista tärkeimmiksi todettiin ne, joista säädettiin laissa; tarkoituksenmukaisuuteen liittyviä seikkoja pidettiin epäolennaisina.