Kansainvälisen liiketoimintasiirron verokohtelu
Ruuska, Anne (2003)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään kansainvälistä liiketoimintasiirtoa ja sen verokohtelua. Työssä käsitellään erityisesti ns. rajat ylittävän liiketoimintasiirron verokohtelua. Pohjana tarkastelulle ovat Euroopan unionin yritysjärjestelydirektiivin (90/434/ETY) säännökset sekä Suomen ja Ruotsin verolainsäädäntöön direktiivin perusteella implementoidut säännökset. Suomessa liiketoimintasiirtoa koskeva sääntely on EVL 52 §:ssä ja Ruotsissa vastaavat määräykset löytyvät tuloverolain luvusta 38. Liiketoimintasiirron käsitteen, siirtyvän liiketoimintakokonaisuuden sekä liiketoimintasiirtoon liittyvien verotusperiaatteiden määrittely pohjautuu pääosin näille säännöksille sekä oikeuskäytännössä muodostuneisiin rajauksiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös liiketoimintasiirron liiketaloudellisia lähtökohtia, konsernisuhteisiin liittyviä yritysjärjestelytilanteita, verosuunnittelua ja veronkiertoa.
Tutkimustuloksena voidaan todeta, että EU-vero-oikeuden vaikutus on nähtävissä sekä Suomen että Ruotsin liiketoimintasiirtoa koskevassa sääntelyssä. Käytännössä säännökset pohjautuvat kaikkialla EU:ssa samaan direktiiviin. Direktiivin määräysten toteutustavat kuitenkin vaihtelevat. Suomesssa ja Ruotsissa on päädytty soveltamaan direktiivin rajat ylittäville yritysjärjestelyille asettamia vaatimuksia myös puhtaasti kotimaisissa järjestelyissä. Tästä syystä eurooppavero-oikeuden periaatteita voidaan joutua ottamaan huomioon puhtaasti kansallisissa järjestelyissä.
Liiketaloudellisia näkökohtia on syytä korostaa liiketoimintasiirron kohdalla. Yritysjärjestelylle myönnetyt verohuojennukset edellyttävät, että liiketoimintasiirrolla pyritään parantamaan yrityksen liiketaloudellisia toimintaedellytyksiä. Yritysjärjestelyille on oma erityinen veronkiertonormi, jolla pyritään estämään yritysjärjestelysäännösten tarjoamien veroetujen perusteeton hyväksikäyttö. Verosuunnittelun kannalta liiketoimintasiirto on merkittävä yritysjärjestelykeino, koska se mahdollistaa verotuksen lykkääntymisen seuraavan luovutuksen yhteyteen. Konserniyrityksille se mahdollistaa konsernin osakkuusasetelmien muokkaamisen veroneutraalisti. Tällä hetkellä liiketoimintasiirto on ainoa yritysjärjestelytoimenpide, joka mahdollistaa direktiivin veroetujen hyödyntämisen kansainvälisissä yritysjärjestelyissä.
Tutkimustuloksena voidaan todeta, että EU-vero-oikeuden vaikutus on nähtävissä sekä Suomen että Ruotsin liiketoimintasiirtoa koskevassa sääntelyssä. Käytännössä säännökset pohjautuvat kaikkialla EU:ssa samaan direktiiviin. Direktiivin määräysten toteutustavat kuitenkin vaihtelevat. Suomesssa ja Ruotsissa on päädytty soveltamaan direktiivin rajat ylittäville yritysjärjestelyille asettamia vaatimuksia myös puhtaasti kotimaisissa järjestelyissä. Tästä syystä eurooppavero-oikeuden periaatteita voidaan joutua ottamaan huomioon puhtaasti kansallisissa järjestelyissä.
Liiketaloudellisia näkökohtia on syytä korostaa liiketoimintasiirron kohdalla. Yritysjärjestelylle myönnetyt verohuojennukset edellyttävät, että liiketoimintasiirrolla pyritään parantamaan yrityksen liiketaloudellisia toimintaedellytyksiä. Yritysjärjestelyille on oma erityinen veronkiertonormi, jolla pyritään estämään yritysjärjestelysäännösten tarjoamien veroetujen perusteeton hyväksikäyttö. Verosuunnittelun kannalta liiketoimintasiirto on merkittävä yritysjärjestelykeino, koska se mahdollistaa verotuksen lykkääntymisen seuraavan luovutuksen yhteyteen. Konserniyrityksille se mahdollistaa konsernin osakkuusasetelmien muokkaamisen veroneutraalisti. Tällä hetkellä liiketoimintasiirto on ainoa yritysjärjestelytoimenpide, joka mahdollistaa direktiivin veroetujen hyödyntämisen kansainvälisissä yritysjärjestelyissä.