Kiinan ja kiinalaisten diskurssit Helsingin Sanomissa Pekingin olympialaisten aikaan
Ristilä, Heidi (2009)
2009
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielmani tavoitteena on selvittää, millainen kuva Kiinasta ja kiinalaisista tuotetaan Helsingin Sanomissa Pekingin olympialaisten aikaan sekä millaisia Kiinaa ja kiinalaisia representoivia diskursseja aineistosta rakentuu. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan todellisuus rakentuu koko ajan uudelleen ihmisten sosiaalisen kanssakäymisen seurauksena.
Tutkimusaineistona ovat Helsingin Sanomissa 6.8.–26.8.2008 ilmestyneet Kiinaa ja kiinalaisia koskevat lehtijutut. Sisällönanalyysissä mukana on koko aineisto, yhteensä 89 juttua. Diskurssianalyysissä jutuista mukana on 55. Sisällönanalyysin avulla kartoitan mistä aiheista Kiinasta ja kiinalaista kirjoitettiin. Tutkimuksen pääpaino on diskurssianalyysissä, jota käytän Kiinaa ja kiinalaisia määrittävien puhetapojen tarkastelussa.
Aineistosta muodostuu viisi diskurssia Kiinasta ja kolme diskurssia kiinalaisista. Kiinaa kuvaavat diskurssit ovat mielivaltaisuusdiskurssi, esiintymisdiskurssi, salailudiskurssi, moderniusdiskurssi ja itsenäisyysdiskurssi. Näistä yleisimmät Kiinaa kuvaavat diskurssit ovat mielivaltaisuus- ja esiintymisdiskurssi. Mielivaltaisuusdiskurssin kautta Kiinasta puhutaan alistavana ja auktoritäärisenä valtiona, jonka mielivaltaiset tuomiot loukkaavat ihmisoikeuksia. Esiintymisdiskurssissa Kiina kuvataan imagonsa kohottajana, jolle olympialaiset ovat ennen muuta tilaisuus esitellä nykyistä yhteiskuntaansa. Kiinalaisia kansana määrittäviä diskursseja ovat hallituksen pelinappulat, ylpeät nationalistit sekä turistien ystävät. Hallituksen pelinappulat -diskurssi on aineiston yleisin kiinalaisia määrittävä diskurssi. Kiinalaiset kuvataan hallituksen voimakkaan vallan alaisiksi, jossa he ovat vallan uhreja tai valtaan sopeutujia. Kiinalaisia määrittävät diskurssit osoittautuivat kokonaisuudessaan sävyltään myönteisemmiksi kuin Kiinaa määrittävät diskurssit. Olympialaisten kontekstilla on aineistossa suuri merkitys, mikä näkyy myös juttuaiheiden monipuolisuutena.
Tutkimusaineistona ovat Helsingin Sanomissa 6.8.–26.8.2008 ilmestyneet Kiinaa ja kiinalaisia koskevat lehtijutut. Sisällönanalyysissä mukana on koko aineisto, yhteensä 89 juttua. Diskurssianalyysissä jutuista mukana on 55. Sisällönanalyysin avulla kartoitan mistä aiheista Kiinasta ja kiinalaista kirjoitettiin. Tutkimuksen pääpaino on diskurssianalyysissä, jota käytän Kiinaa ja kiinalaisia määrittävien puhetapojen tarkastelussa.
Aineistosta muodostuu viisi diskurssia Kiinasta ja kolme diskurssia kiinalaisista. Kiinaa kuvaavat diskurssit ovat mielivaltaisuusdiskurssi, esiintymisdiskurssi, salailudiskurssi, moderniusdiskurssi ja itsenäisyysdiskurssi. Näistä yleisimmät Kiinaa kuvaavat diskurssit ovat mielivaltaisuus- ja esiintymisdiskurssi. Mielivaltaisuusdiskurssin kautta Kiinasta puhutaan alistavana ja auktoritäärisenä valtiona, jonka mielivaltaiset tuomiot loukkaavat ihmisoikeuksia. Esiintymisdiskurssissa Kiina kuvataan imagonsa kohottajana, jolle olympialaiset ovat ennen muuta tilaisuus esitellä nykyistä yhteiskuntaansa. Kiinalaisia kansana määrittäviä diskursseja ovat hallituksen pelinappulat, ylpeät nationalistit sekä turistien ystävät. Hallituksen pelinappulat -diskurssi on aineiston yleisin kiinalaisia määrittävä diskurssi. Kiinalaiset kuvataan hallituksen voimakkaan vallan alaisiksi, jossa he ovat vallan uhreja tai valtaan sopeutujia. Kiinalaisia määrittävät diskurssit osoittautuivat kokonaisuudessaan sävyltään myönteisemmiksi kuin Kiinaa määrittävät diskurssit. Olympialaisten kontekstilla on aineistossa suuri merkitys, mikä näkyy myös juttuaiheiden monipuolisuutena.