Koronvaihtosopimuksen korkoeron tekijät: Empiirinen analyysi yhdysvaltalaisella aineistolla vuosilta 2001–2006
Ripatti, Lauri (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tämä tutkimus käsittelee yleisten koronvaihtosopimusten hinnoittelua eli niiden korkoeroa valtion velkakirjoihin verrattuna. Tutkimus on jaettu teoriaosaan ja tilastolliseen tutkimusosaan. Teoriaosassa käsitellään koronvaihtosopimusten eli korko-swappien ominaisuuksia laaja-alaisesti. Tilastollisessa tutkimuksessa pyritään havainnollistamaan hinnoittelun merkityksellisiä tekijöitä empiirisesti.
Teoriaosa käsittelee myös swappien kehitystä ja niiden sisältämien riskien arviointia 1980–luvun alusta lähtien. Lisäksi swappien hinnoitteluun vaikuttavia erilaisia tekijöitä käsitellään lukuisten tieteellisten kirjoitusten kautta. Swap-korkoeron tekijät on jaettu kolmeen osaan: luottoriskeihin, likviditeettitekijöihin ja yleisen korkotason tekijöihin. Samaa kolmijakoa käytetään myös tilastollisessa tutkimuksessa.
Tilastollisessa tutkimuksessa rakennetaan lineaarinen regressiomalli kuvaamaan koronvaihtosopimusten korkoeroa. Tutkimusperiodin aineisto on Yhdysvalloista vuosilta 2001–2006 kattaen 1470 päivittäistä havaintoa. Aikasarja-aineisto testataan lisätyllä Dickey-Fullerin testillä yksikköjuurien olemassaolon eli stationaarisuuden selvittämiseksi. Regressioyhtälöissä päädytään käyttämään tekijöiden ensimmäisiä muutoksia aineiston epästationaarisuuden takia.
Tuloksissa todetaan korkokäyrän jyrkkyydellä luottoriskin mittarina ja 3 kuukauden maksusitoumuksella yleisen korkotason mittarina olevan tilastollisesti merkitsevä negatiivinen vaikutus swap-korkoeroihin kaikilla tutkituilla 2, 5 ja 10 vuoden maturiteeteilla. Lisäksi swap-korkoeroilla havaitaan yhtä laaja ja voimakas, mutta positiivinen riippuvuus likviditeettipreemion edustajaan TED-korkoeroon. 2 vuoden swap-korkoeroilla havaitaan myös heikko merkitsevä negatiivinen riippuvuus SP500–osakeindeksiin. Swap-korkoeroilla ei löytynyt tilastollista riippuvuutta luottoriskin kolmannen edustajan VIX-indeksin kanssa millään maturiteetilla. Likviditeettipreemio ja kaksi luottoriskitekijää selittivät parhaimmillaan 34,7 % 2 vuoden swap-korkoeroista.
Teoriaosa käsittelee myös swappien kehitystä ja niiden sisältämien riskien arviointia 1980–luvun alusta lähtien. Lisäksi swappien hinnoitteluun vaikuttavia erilaisia tekijöitä käsitellään lukuisten tieteellisten kirjoitusten kautta. Swap-korkoeron tekijät on jaettu kolmeen osaan: luottoriskeihin, likviditeettitekijöihin ja yleisen korkotason tekijöihin. Samaa kolmijakoa käytetään myös tilastollisessa tutkimuksessa.
Tilastollisessa tutkimuksessa rakennetaan lineaarinen regressiomalli kuvaamaan koronvaihtosopimusten korkoeroa. Tutkimusperiodin aineisto on Yhdysvalloista vuosilta 2001–2006 kattaen 1470 päivittäistä havaintoa. Aikasarja-aineisto testataan lisätyllä Dickey-Fullerin testillä yksikköjuurien olemassaolon eli stationaarisuuden selvittämiseksi. Regressioyhtälöissä päädytään käyttämään tekijöiden ensimmäisiä muutoksia aineiston epästationaarisuuden takia.
Tuloksissa todetaan korkokäyrän jyrkkyydellä luottoriskin mittarina ja 3 kuukauden maksusitoumuksella yleisen korkotason mittarina olevan tilastollisesti merkitsevä negatiivinen vaikutus swap-korkoeroihin kaikilla tutkituilla 2, 5 ja 10 vuoden maturiteeteilla. Lisäksi swap-korkoeroilla havaitaan yhtä laaja ja voimakas, mutta positiivinen riippuvuus likviditeettipreemion edustajaan TED-korkoeroon. 2 vuoden swap-korkoeroilla havaitaan myös heikko merkitsevä negatiivinen riippuvuus SP500–osakeindeksiin. Swap-korkoeroilla ei löytynyt tilastollista riippuvuutta luottoriskin kolmannen edustajan VIX-indeksin kanssa millään maturiteetilla. Likviditeettipreemio ja kaksi luottoriskitekijää selittivät parhaimmillaan 34,7 % 2 vuoden swap-korkoeroista.
Kokoelmat
- Pro gradut ja diplomityöt [6765]