Perusoikeutena välttämätön toimeentulo: Toimeentulotuki oikeuden takaajana
Rintasalo, Heidi (2003)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Hyvinvointivaltion perusidea on kantaa huolta kaikista kansalaisista ja turvata heidän eläminen kaikissa olosuhteissa. Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään ja oikeus saada apua yhteiskunnan varoista, jos omat varat eivät riitä välttämättömyystarpeisiin. Tutkimuksen tarkastelun kohteena on perustuslain 19.1 §:n sisältämä jokaisen oikeus välttämättömään toimeentuloon sekä laki toimeentulotuesta. Keskeisenä tavoitteena on selvittää, miten jokaisen oikeus välttämättömään toimeentuloon on tulkittu valtiota velvoittavana perusoikeusnormina, sekä luonnehtia välttämätön toimeentulo -käsitettä ja löytää sille si-sältöä. Lisäksi tavoitteena on selostaa toimeentulotukijärjestelmää ja sen perusteluja, sekä pohtia, miten hyvin laki toimeentulotuesta toteuttaa yksilöille perustuslaissa taattua välttämätöntä toimeentuloa.
Tutkimusongelmiin pyritään löytämään vastauksia tutkimalla kansallista lainsäädäntöä, sen esitöitä, oikeustieteellistä kirjallisuutta sekä aihetta käsitteleviä artikkeleita ja muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Lisäksi tutkimukseen on sisällytetty eräitä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä, jotka ha-vainnollistavat toimeentulotukilain soveltamista. Kysymystä siitä, miten oikeus toimeentulotukeen sekä ihmisten tarpeet tulisi ottaa huomioon toimeentulotukilakia sovellettaessa, tarkastellaan eduskunnan oi-keusasiamiehen ratkaisujen valossa.
Perustuslain 19.1 § vahvistaa oikeuden ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömään toimeentuloon henkilölle, joka ei muuten kykene sitä hankkimaan. Oikeus välttämättömään toimeentuloon on laadittu yksilöllisen oikeuden muotoon, ja se koskee kaikkia ja on ehdoton. Lisäksi se on subjektiivinen oikeus, jota yksilö voi vaatia yhteiskunnalta. Välttämättömästä toimeentulosta perusoikeutena sekä julkiselle vallalle asetetusta perusoikeuksien turvaamisesta seuraa, että lainsäätäjän on lailla taattava yksilöille tosiasialliset mahdollisuudet päästä oikeuksiinsa. Käytännössä välttämättömän toimeentulon järjestämiseksi tarvitaan alemmanasteista lainsäädäntöä saamisedellytyksistä, tarveharkinnasta sekä menettelymuodoista.
Laki toimeentulotuesta toteuttaa perusoikeutena turvattua oikeutta välttämättömään toimeentuloon käytännössä. Toimeentulotukea voidaan pitää ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan viimesijaisena takeena siltä osin, kun turvaa annetaan rahamääräisinä suorituksina. Vaikka välttämättömän toimeentulon katsotaan tarkoittavan sitä, että sillä turvataan ihmisarvoisen elämän edellyttämä vähimmäistaso eli eksistenssiminimi, on toimeentulotuen tarkoitus laajempi. Sen tavoitteena on antaa mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla eikä vain pitää henkilöä tai perhettä hengissä. Oikeus toimeentulotukeen on jokaisella tuen myöntämisen edellytysten täyttyessä. Eri yksilöi-den tarpeita ei kuitenkaan voida etukäteen ilmaista täsmällisillä säännöksillä, joten toimeentulotuen saamisen edellytyksistä on säädetty väljin säännöksin, jotta niihin voidaan turvautua vaihtelevissa olosuhteissa. Tuen tarve harkitaankin tapauskohtaisesti, jolloin on huolehdittava siitä, ettei perusoikeutena turvattu jokaiselle kuuluva välttämätön toimeentulo vaarannu.
Tutkimusongelmiin pyritään löytämään vastauksia tutkimalla kansallista lainsäädäntöä, sen esitöitä, oikeustieteellistä kirjallisuutta sekä aihetta käsitteleviä artikkeleita ja muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Lisäksi tutkimukseen on sisällytetty eräitä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä, jotka ha-vainnollistavat toimeentulotukilain soveltamista. Kysymystä siitä, miten oikeus toimeentulotukeen sekä ihmisten tarpeet tulisi ottaa huomioon toimeentulotukilakia sovellettaessa, tarkastellaan eduskunnan oi-keusasiamiehen ratkaisujen valossa.
Perustuslain 19.1 § vahvistaa oikeuden ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömään toimeentuloon henkilölle, joka ei muuten kykene sitä hankkimaan. Oikeus välttämättömään toimeentuloon on laadittu yksilöllisen oikeuden muotoon, ja se koskee kaikkia ja on ehdoton. Lisäksi se on subjektiivinen oikeus, jota yksilö voi vaatia yhteiskunnalta. Välttämättömästä toimeentulosta perusoikeutena sekä julkiselle vallalle asetetusta perusoikeuksien turvaamisesta seuraa, että lainsäätäjän on lailla taattava yksilöille tosiasialliset mahdollisuudet päästä oikeuksiinsa. Käytännössä välttämättömän toimeentulon järjestämiseksi tarvitaan alemmanasteista lainsäädäntöä saamisedellytyksistä, tarveharkinnasta sekä menettelymuodoista.
Laki toimeentulotuesta toteuttaa perusoikeutena turvattua oikeutta välttämättömään toimeentuloon käytännössä. Toimeentulotukea voidaan pitää ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan viimesijaisena takeena siltä osin, kun turvaa annetaan rahamääräisinä suorituksina. Vaikka välttämättömän toimeentulon katsotaan tarkoittavan sitä, että sillä turvataan ihmisarvoisen elämän edellyttämä vähimmäistaso eli eksistenssiminimi, on toimeentulotuen tarkoitus laajempi. Sen tavoitteena on antaa mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla eikä vain pitää henkilöä tai perhettä hengissä. Oikeus toimeentulotukeen on jokaisella tuen myöntämisen edellytysten täyttyessä. Eri yksilöi-den tarpeita ei kuitenkaan voida etukäteen ilmaista täsmällisillä säännöksillä, joten toimeentulotuen saamisen edellytyksistä on säädetty väljin säännöksin, jotta niihin voidaan turvautua vaihtelevissa olosuhteissa. Tuen tarve harkitaankin tapauskohtaisesti, jolloin on huolehdittava siitä, ettei perusoikeutena turvattu jokaiselle kuuluva välttämätön toimeentulo vaarannu.