Koordinointi ilman hierarkiaa: Sopimuksellisuus ja verkostoituminen EPANET-verkostossa
Rintala, Hanna-Mari (2006)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Modernin yhteiskunnan kiihkeä muutosvauhti on pakottanut organisaatiot sopeuttamaan toimintansa ympäristön vaatimuksiin. Julkisen rahoituksen perusteiden kiristyessä yliopistot ja korkeakoulut ova joutuneet etsimään uusia väyliä tutkimustoiminnan rahoittamiseen. Samaan aikaan alueiden kilpailukyvyn kehittäminen on herättänyt tarpeen hyödyntää tutkimustoimintaa alueellisen kehityksen edistämisessä. Alueilla, joilla ei ole omaa tieteellistä tutkimustoimintaa, on haettu ratkaisua verkottumalla yhteistoimintaan yliopistojen kanssa sopimusperustaisesti. Tämän työn tarkoituksena on arvioida, millä tavion sopimuksellisuudesta voi muodostua verkostossa koordinoiva ja ohjaava voima hierarkkisen byrokratian sijaan. Empiirisenä tutkimuskohteena tarkastellaan Seinäjoella toimivaa EPANET-korkeakouluverkostoa hankkeen hallinnon koordinoinnin ja sopimuksellisen yhteistyön näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena EPANET:in osalta on selvittää, miten verkostomalli on kehittynyt nykyiseen muotoonsa sekä millaisia ovat tämän mallin keskeiset tulevaisuuden haasteet.
Työn teoreettinen viitekehys muodostuu hierarkkisten byrokratioiden ja verkostomaisen toiminnan vertailun varaan. Keskeinen huomio kiinnitetään eri tyyppisten organisaatioiden päätöksenteko- ja koordinoimisprosesseihin ja niiden vaikutuksiin toimijoiden sitoutumisessa verkoston päämääriin. Sopimuksellisuus nähdään olennaisena osana verkostomaista toimintaa, jolle on tyypillistä koordinoiminen ilman hierarkkisesti keskittynyttä päätöksentekoa ja selkeitä valtakeskittymiä. Tutkimusmenetelmänä on teemahaastattelu ja työn tutkimusote on laadullinen. Laadullinen tutkimusote on perusteltua, koska tutkittavana on ainutlaatuinen ilmiö, johon haluttiin tutustua syvällisesti. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla 15 strategisesti keskeistä EPANET-verkoston toimijaa. Haastateltavat (15 henkilöä) edustivat kaikkia alkuperäisen hankesopimuksen allekirjoittaneita organisaatioita.
Tutkimus osoittaa, että sopimuksellisuus ja verkostomainen toimintatapa liittyvät saumattomasti yhteen. Sopimukselliselle koordinoinnille on ominaista toimijoiden tasavertaisuus päätöksentekijöinä ja koordinoinnin määrittelijöinä. Sopimuksellisen toiminnan tavoitteet luodaan yhteisen, monivaiheisen vuorovaikutusprosessin kautta, jolloin jokainen toimija sitoutuu tavoitteeseen omien intressiensä kautta. Tutkimuksen perusteella keskeisin etu sopimuksellisessa toiminnassa on mahdollisuus joustaviin ja innovatiivisiin ratkaisuihin, joilla voidaan reagoida toimintaympäristön signaaleihin responsiivisemmin kuin legalistis-byrokraattiset organisaatiot. Haittapuolena voidaan nähdä varsin suuret transaktiokustannukset sekä rahoituksellinen epävarmuus. Verkoston toimintakyvyn kannalta oleellista on , että emo-organisaatiot valtuuttavat edustajansa tekemään itseään sitovia päätöksiä verkostossa.
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sopimuksellisuus ja hierarkkiset byrokratiat eivät sulje toisiaan pois julkisen hallinnon koordinoimisen muotoina. Julkisille organisaatioille asetetut odotukset toiminnan vakaudesta, ennakoitavuudesta ja pysyvyydestä puoltavat byrokraattis-hierarkkista organisaatiorakennetta. Modernissa yhteiskunnassa on kuitenkin huomioitava kansalaisten julkisilta palveluilta edellyttämä asiakaslähtöisyys, vaikuttavuus sekä veronmaksajien odottama vastine veroeuroille. Tässä suhteessa hierarkkiset byrokratiat voisivat hyödyntää sopimuksellisuuden parhaita puolia responsiivisuutta, toiminnallista tehokkuutta ja kustannustietoisuutta nykyistä enemmän.
Työn teoreettinen viitekehys muodostuu hierarkkisten byrokratioiden ja verkostomaisen toiminnan vertailun varaan. Keskeinen huomio kiinnitetään eri tyyppisten organisaatioiden päätöksenteko- ja koordinoimisprosesseihin ja niiden vaikutuksiin toimijoiden sitoutumisessa verkoston päämääriin. Sopimuksellisuus nähdään olennaisena osana verkostomaista toimintaa, jolle on tyypillistä koordinoiminen ilman hierarkkisesti keskittynyttä päätöksentekoa ja selkeitä valtakeskittymiä. Tutkimusmenetelmänä on teemahaastattelu ja työn tutkimusote on laadullinen. Laadullinen tutkimusote on perusteltua, koska tutkittavana on ainutlaatuinen ilmiö, johon haluttiin tutustua syvällisesti. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla 15 strategisesti keskeistä EPANET-verkoston toimijaa. Haastateltavat (15 henkilöä) edustivat kaikkia alkuperäisen hankesopimuksen allekirjoittaneita organisaatioita.
Tutkimus osoittaa, että sopimuksellisuus ja verkostomainen toimintatapa liittyvät saumattomasti yhteen. Sopimukselliselle koordinoinnille on ominaista toimijoiden tasavertaisuus päätöksentekijöinä ja koordinoinnin määrittelijöinä. Sopimuksellisen toiminnan tavoitteet luodaan yhteisen, monivaiheisen vuorovaikutusprosessin kautta, jolloin jokainen toimija sitoutuu tavoitteeseen omien intressiensä kautta. Tutkimuksen perusteella keskeisin etu sopimuksellisessa toiminnassa on mahdollisuus joustaviin ja innovatiivisiin ratkaisuihin, joilla voidaan reagoida toimintaympäristön signaaleihin responsiivisemmin kuin legalistis-byrokraattiset organisaatiot. Haittapuolena voidaan nähdä varsin suuret transaktiokustannukset sekä rahoituksellinen epävarmuus. Verkoston toimintakyvyn kannalta oleellista on , että emo-organisaatiot valtuuttavat edustajansa tekemään itseään sitovia päätöksiä verkostossa.
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sopimuksellisuus ja hierarkkiset byrokratiat eivät sulje toisiaan pois julkisen hallinnon koordinoimisen muotoina. Julkisille organisaatioille asetetut odotukset toiminnan vakaudesta, ennakoitavuudesta ja pysyvyydestä puoltavat byrokraattis-hierarkkista organisaatiorakennetta. Modernissa yhteiskunnassa on kuitenkin huomioitava kansalaisten julkisilta palveluilta edellyttämä asiakaslähtöisyys, vaikuttavuus sekä veronmaksajien odottama vastine veroeuroille. Tässä suhteessa hierarkkiset byrokratiat voisivat hyödyntää sopimuksellisuuden parhaita puolia responsiivisuutta, toiminnallista tehokkuutta ja kustannustietoisuutta nykyistä enemmän.