Ilmajoen ja Lapuan-Kauhavan Alajoki-laaksojen viljelysnimien nimeämisperusteet
Rinta-Karjanmaa, Iiris (2012)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Ilmajoen Alajoen ja Lapuan-Kauhavan Alajoen viljelysnimien nimeämisperusteita ja rakennetta sekä syitä tietynlaisten rakenteiden yleisyyteen. Tutkimus on luonteeltaan typologista, joten pääpaino on nimien nimeämis-perusteiden ja rakenteen tarkastelussa.
Tutkimuksessa viljelysnimet jaetaan syntaktis-semanttisen luokittelumallin mukaisesti neljään eri nimeämisperusteluokkaan, joita ovat paikan sijainti, paikan ominaisuus, pai-kalla oleva, esiintyvä ja paikan suhde ihmiseen. Myös luokittelun ulkopuolelle jäävät nimet huomioidaan tutkimuksessa. Nimeämisperusteiden lisäksi tutkimuksessa sivutaan, millaisella sanastoaineksella nimeämisperusteet on ilmaistu. Nimien syntaktis-semanttisen luokittelun tukena on käytetty kaikkiaan neljää haastateltavaa sekä alueisiin liittyvää kirjallisuutta. Tutkimusaineistoksi on kummaltakin alueelta valittu 200 vilje-lysnimeä, joten tarkastelussa on kaikkiaan 400 nimeä.
Molemmilla tutkimusalueilla paikan suhde ihmiseen on tavallisin nimeämisperuste, ja viljelysnimissä sillä ilmaistaan yleensä omistajuutta. Lähes yhtä yleinen nimeämisperuste on paikan sijainti, joka monessa nimessä ilmaistaan jonkin jo olemassa olevan paikan nimellä. Sen sijaan ominaisuus ja paikalla oleva, esiintyvä ovat viljelysten niminä har-vinaisempia. Suuri osa tutkimusalueiden nimistä on syntaktisesti yksiosaisia, mitä selittää monen nimen talonnimiperustaisuus, samoin kuin siirrynnäisten suuri määrä. Tutki-musalueiden historian pohjalta näyttää todennäköisemmältä, että moni nimi on alun alkaenkin ollut yksiosainen eikä esimerkiksi kaksiosaisesta yksiosaiseksi lyhentynyt. Yhden tilan käytössä oleva viljelysnimi voi yksilöidä tarkoitteensa yhtä hyvin yksiosai-senakin.
Tutkimuksessa viljelysnimet jaetaan syntaktis-semanttisen luokittelumallin mukaisesti neljään eri nimeämisperusteluokkaan, joita ovat paikan sijainti, paikan ominaisuus, pai-kalla oleva, esiintyvä ja paikan suhde ihmiseen. Myös luokittelun ulkopuolelle jäävät nimet huomioidaan tutkimuksessa. Nimeämisperusteiden lisäksi tutkimuksessa sivutaan, millaisella sanastoaineksella nimeämisperusteet on ilmaistu. Nimien syntaktis-semanttisen luokittelun tukena on käytetty kaikkiaan neljää haastateltavaa sekä alueisiin liittyvää kirjallisuutta. Tutkimusaineistoksi on kummaltakin alueelta valittu 200 vilje-lysnimeä, joten tarkastelussa on kaikkiaan 400 nimeä.
Molemmilla tutkimusalueilla paikan suhde ihmiseen on tavallisin nimeämisperuste, ja viljelysnimissä sillä ilmaistaan yleensä omistajuutta. Lähes yhtä yleinen nimeämisperuste on paikan sijainti, joka monessa nimessä ilmaistaan jonkin jo olemassa olevan paikan nimellä. Sen sijaan ominaisuus ja paikalla oleva, esiintyvä ovat viljelysten niminä har-vinaisempia. Suuri osa tutkimusalueiden nimistä on syntaktisesti yksiosaisia, mitä selittää monen nimen talonnimiperustaisuus, samoin kuin siirrynnäisten suuri määrä. Tutki-musalueiden historian pohjalta näyttää todennäköisemmältä, että moni nimi on alun alkaenkin ollut yksiosainen eikä esimerkiksi kaksiosaisesta yksiosaiseksi lyhentynyt. Yhden tilan käytössä oleva viljelysnimi voi yksilöidä tarkoitteensa yhtä hyvin yksiosai-senakin.