Luottamus alueverkostotyöskentelyssä Case Manner-Suomen maaseutuverkosto
Rinnola, Virve (2016)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Luottamuksella on todettu useissa tutkimuksissa olevan ratkaiseva merkitys verkostotoiminnalle ja sen laadulle. Alueverkostojen toimijoiden yhteistyötä ja verkostojen tavoitteellisuutta voidaan kehittää vahvistamalla luottamusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää luottamuksen merkitystä ja ilmentymistä Manner-Suomen maaseutuverkoston alueverkostoissa. Tarkoituksena on löytää kehityskohteita, joiden avulla luottamusta voidaan vahvistaa alueverkostoissa.
Tutkimuksen teoreettinen tarkastelu pohjautuu luottamusta ja verkostoja koskevaan teoriaan. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluilla. Haastateltavina oli verkostojen asiantuntijoita, jotka olivat alueverkostojensa ydintoimijoita. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimuksen mukaan alueelliset maaseutuverkostot nähtiin edellytyksenä toimivaan maaseutu- ja aluekehittämiseen. Verkostot mahdollistivat laajan yhteistyön, rahoituksen kanavoimisen sekä tiedon ja kokemuksien vaihdon. Verkostot nähtiin usein oman työtehtävän kautta. Merkittävä osa haastateltavista koki alueverkoston toimijakunnan kapeasti. Luottamuksen merkitys oli erittäin suuri alueverkostoissa. Pääosin verkostoissa ilmeni luottamusta. Sen avulla verkostot toimivat paremmin ja vuorovaikutus oli sujuvampaa. Yhteistyö oli avointa, vastavuoroista ja tehokasta, kun luottamus oli vahvaa. Tutkimuksen mukaan luottamusta edistivät korkea motivaatio verkostotoimintaan, halu sitoutua verkostoyhteistyöhön, toiminnan tavoitteellisuus, hyvä vuorovaikutus, aktiivinen osallistuminen, hyvä keskinäinen tunteminen sekä onnistunut yhteistyö.
Luottamushaasteet olivat useimmiten yksittäisiä ongelmia. Ne ilmenivät esimerkiksi verkostotyöskentelyn vaikeutena, vuorovaikutuksen haasteellisuutena ja yhteistyön puutteena. Luottamushaasteissa korostuivat ristiriidat, yhteistyökyvyttömyys, vuorovaikutuksen kompleksisuus, erilaiset alaryhmät, kilpailu resursseista ja omasta asemasta, passiivisuus verkostotyöskentelyssä sekä erilaisuus. Pahimmillaan luottamushaasteet olivat aiheuttaneet luottamuspulaa, joka oli heijastunut laajemminkin verkostoon. Mikäli luottamushaaste oli edennyt tähän vaiheeseen, niin usein tilanne oli kestänyt jo vuosia ja sen ratkaiseminen oli vaikeaa.
Tutkimuksen mukaan alueverkostoja tulisi auttaa luottamuksen kehittämisessä ja vahvistamisessa, koska sen tuottamat hyödyt ovat kiistattomat. Tämän lisäksi tutkimus paljasti, että luottamusta pidetään liian usein itsestään selvänä asiana, jolloin siihen ei aina tule kiinnitettyä riittävästi huomiota. Alueverkostoissa tulisi kiinnittää huomiota yhä enemmän luottamusta edistäviin asioihin, kuten motivaatio- ja sitouttamistekijöihin, vuorovaikutukseen sekä osallistumiseen. Näihin tekijöihin voidaan vaikuttaa tutkimuksen mukaan selkeyttämällä verkoston toimintaa ja tavoitteita, lisäämällä verkostosta saatavaa hyötyä, optimoimalla tiedotusta sekä uudistamalla verkostoa.
Tutkimuksen teoreettinen tarkastelu pohjautuu luottamusta ja verkostoja koskevaan teoriaan. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluilla. Haastateltavina oli verkostojen asiantuntijoita, jotka olivat alueverkostojensa ydintoimijoita. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimuksen mukaan alueelliset maaseutuverkostot nähtiin edellytyksenä toimivaan maaseutu- ja aluekehittämiseen. Verkostot mahdollistivat laajan yhteistyön, rahoituksen kanavoimisen sekä tiedon ja kokemuksien vaihdon. Verkostot nähtiin usein oman työtehtävän kautta. Merkittävä osa haastateltavista koki alueverkoston toimijakunnan kapeasti. Luottamuksen merkitys oli erittäin suuri alueverkostoissa. Pääosin verkostoissa ilmeni luottamusta. Sen avulla verkostot toimivat paremmin ja vuorovaikutus oli sujuvampaa. Yhteistyö oli avointa, vastavuoroista ja tehokasta, kun luottamus oli vahvaa. Tutkimuksen mukaan luottamusta edistivät korkea motivaatio verkostotoimintaan, halu sitoutua verkostoyhteistyöhön, toiminnan tavoitteellisuus, hyvä vuorovaikutus, aktiivinen osallistuminen, hyvä keskinäinen tunteminen sekä onnistunut yhteistyö.
Luottamushaasteet olivat useimmiten yksittäisiä ongelmia. Ne ilmenivät esimerkiksi verkostotyöskentelyn vaikeutena, vuorovaikutuksen haasteellisuutena ja yhteistyön puutteena. Luottamushaasteissa korostuivat ristiriidat, yhteistyökyvyttömyys, vuorovaikutuksen kompleksisuus, erilaiset alaryhmät, kilpailu resursseista ja omasta asemasta, passiivisuus verkostotyöskentelyssä sekä erilaisuus. Pahimmillaan luottamushaasteet olivat aiheuttaneet luottamuspulaa, joka oli heijastunut laajemminkin verkostoon. Mikäli luottamushaaste oli edennyt tähän vaiheeseen, niin usein tilanne oli kestänyt jo vuosia ja sen ratkaiseminen oli vaikeaa.
Tutkimuksen mukaan alueverkostoja tulisi auttaa luottamuksen kehittämisessä ja vahvistamisessa, koska sen tuottamat hyödyt ovat kiistattomat. Tämän lisäksi tutkimus paljasti, että luottamusta pidetään liian usein itsestään selvänä asiana, jolloin siihen ei aina tule kiinnitettyä riittävästi huomiota. Alueverkostoissa tulisi kiinnittää huomiota yhä enemmän luottamusta edistäviin asioihin, kuten motivaatio- ja sitouttamistekijöihin, vuorovaikutukseen sekä osallistumiseen. Näihin tekijöihin voidaan vaikuttaa tutkimuksen mukaan selkeyttämällä verkoston toimintaa ja tavoitteita, lisäämällä verkostosta saatavaa hyötyä, optimoimalla tiedotusta sekä uudistamalla verkostoa.