Pankkien omistajaohjaus ja finanssikriisi Yhdysvalloissa
Riikonen, Markus (2017)
Riikonen, Markus
2017
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tämä tutkimus käsittelee pankkien omistajaohjausta ja finanssikriisiä Yhdysvalloissa. Pankkien omistajaohjauksen epäonnistumisesta sekä sen yhteydestä finanssikriisiin on kasvavassa määrin näyttöä. Sen taustalla on toki paljon muitakin tekijöitä, mutta pankkien omistajaohjaus ja sen tietyt osa-alueet ovat herättäneet erityistä huomiota. Tämän vuoksi onkin mielekästä tutkia yhdysvaltalaisten pankkien omistajaohjausta ennen finanssikriisiä sekä tämän vaikutusta pankkien suoriutumiseen kriisin aikana.
Pankkien omistajaohjausta käsitellään erityisesti kolmen omistajaohjauksen osa-alueen kautta. Nämä osa-alueet ovat johdon palkitseminen, hallituksen kokoonpano ja rakenne sekä osakkeenomistajien ja omitusrakenteen merkitys.
Pankeilla on talouden toimivuuden ja kehittymisen kannalta keskeinen rooli. Pankkien tärkeän roolin vuoksi pankkien hyvä omistajaohjaus on tärkeää. Pankkien omistajaohjauksessa pitää ottaa enemmän asioita huomioon kuin yrityksien, jotka eivät tarjoa rahoituspalveluita. Huonon omistajaohjauksen seurauksena voi pahimmillaan olla pankin kaatuminen – pankki- ja finanssikriiseistä puhumattakaan.
Keskeinen piirre palkitsemisessa oli, että sen avulla johtajia kannustettiin kokeilemaan uusia riskialttiimpia liiketoimintamahdollisuuksia, kuten arvopaperistettuja asuntolainoja ja subprime-asuntoluottoja. Kriisipankit, kuten Bear Stearns ja Lehman Brothers, tarjosivat peruspalkan ja osakkeiden arvonnousun lisäksi huomattavat rahabonukset lyhyen aikavälin suorituksista. Ennen finanssikriisiä Yhdysvalloissa toteutettiin huomattavia sääntömuutoksia yritysten omistajaohjaustapaan ennen kaikkea tapahtuneiden yritysskandaalien vuoksi. Ei ole selvää, sopivatko ja soveltuvatko hallituksia sitovat riippumattomuusstandardit hyvin pankkeihin. Osaketuotot olivat finanssikriisin aikana pienempiä pankeissa, joissa oli suurempi institutionaalinen omistus. Havainto viittaa siihen, että institutionaaliset omistajat rohkaisivat johtajia kasvattamaan osakkeenomistajien tuottoja kasvattamalla riskinottoa ennen kriisiä.
Pankkien omistajaohjausta käsitellään erityisesti kolmen omistajaohjauksen osa-alueen kautta. Nämä osa-alueet ovat johdon palkitseminen, hallituksen kokoonpano ja rakenne sekä osakkeenomistajien ja omitusrakenteen merkitys.
Pankeilla on talouden toimivuuden ja kehittymisen kannalta keskeinen rooli. Pankkien tärkeän roolin vuoksi pankkien hyvä omistajaohjaus on tärkeää. Pankkien omistajaohjauksessa pitää ottaa enemmän asioita huomioon kuin yrityksien, jotka eivät tarjoa rahoituspalveluita. Huonon omistajaohjauksen seurauksena voi pahimmillaan olla pankin kaatuminen – pankki- ja finanssikriiseistä puhumattakaan.
Keskeinen piirre palkitsemisessa oli, että sen avulla johtajia kannustettiin kokeilemaan uusia riskialttiimpia liiketoimintamahdollisuuksia, kuten arvopaperistettuja asuntolainoja ja subprime-asuntoluottoja. Kriisipankit, kuten Bear Stearns ja Lehman Brothers, tarjosivat peruspalkan ja osakkeiden arvonnousun lisäksi huomattavat rahabonukset lyhyen aikavälin suorituksista. Ennen finanssikriisiä Yhdysvalloissa toteutettiin huomattavia sääntömuutoksia yritysten omistajaohjaustapaan ennen kaikkea tapahtuneiden yritysskandaalien vuoksi. Ei ole selvää, sopivatko ja soveltuvatko hallituksia sitovat riippumattomuusstandardit hyvin pankkeihin. Osaketuotot olivat finanssikriisin aikana pienempiä pankeissa, joissa oli suurempi institutionaalinen omistus. Havainto viittaa siihen, että institutionaaliset omistajat rohkaisivat johtajia kasvattamaan osakkeenomistajien tuottoja kasvattamalla riskinottoa ennen kriisiä.