Rahoituspalveluiden arvonlisäverotus
Reunanen, Hannamaija (2006)
Reunanen, Hannamaija
2006
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena oli selvittää rahoituspalvelujen osalta, mitkä pankkien tarjoamista rahoituspalveluista ovat arvonlisäverollisia ja mitkä arvonlisäverottomia. Ja toisaalta selvittää syyt, miksi osa rahoituspalveluista on jätetty arvonlisäverotuksen ulkopuolelle. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, miltä osin pankki voi vähentää hankkimiinsa tavaroihin ja palveluihin sisältyvän arvonlisäveron. Tutkielman loppuosassa tuotiin esille nykyisen käytännön ongelmat sekä mahdollisuudet, miten arvonlisävero voitaisiin mahdollisesti ulottaa pankkien tarjoamiin rahoituspalveluihin.
Arvonlisäverolain lähtökohtana on ollut palvelujen kattava arvonlisäverovelvollisuus. Rahoituspalveluiden ominaispiirteistä johtuen rahoituspalveluiden veron perusteen määrittäminen on osoittautunut hyvin hankalaksi. Edellä mainitusta johtuen rahoituspalvelut on jätetty arvonlisäverotuksen ulkopuolelle. Osa rahoituspalveluista on kuitenkin kilpailuneutraliteettiin vedoten tulkittu verollisiksi rahoituspalveluiksi. Vaikeuksia rahoituspalvelujen arvonlisäverotuksen arvioinnissa aiheuttaa rahoituspalveluihin liittyvien käsitteiden tulkinnanvaraisuus. Pankit ovat kehittyneet viimeisen vuosikymmenen aikana perinteisistä talletuksista vastaanottavista ja luottoja myöntävistä laitoksista yhä enemmän erityyppisiä ja monimuotoisempia rahoituspalveluja tarjoaviksi rahoituspalveluyrityksiksi. Tulkintaongelmissa yhä keskeisemmäksi ovat muodostuneet EY-tuomioistuimen linjanvedot.
Arvonlisäverossa vähennysoikeuden tarkoituksena on estää veron kertaantuminen. Pankkien harjoittamaan verottomaan toimintaan kohdistuvat kustannukset eivät ole vähennyskelpoisia arvonlisäverotuksessa. Tältä osin verottomaan toimintaan kohdistuvien tuotantopanoshankintojen arvonlisävero jää piilokustannuksena loppukuluttajan maksettavaksi. Veron kertaantumisongelma ei luonnollisestikaan kuulu hyvän kulutusverojärjestelmän ominaisuuksiin.
Arvonlisäverolain lähtökohtana on ollut palvelujen kattava arvonlisäverovelvollisuus. Rahoituspalveluiden ominaispiirteistä johtuen rahoituspalveluiden veron perusteen määrittäminen on osoittautunut hyvin hankalaksi. Edellä mainitusta johtuen rahoituspalvelut on jätetty arvonlisäverotuksen ulkopuolelle. Osa rahoituspalveluista on kuitenkin kilpailuneutraliteettiin vedoten tulkittu verollisiksi rahoituspalveluiksi. Vaikeuksia rahoituspalvelujen arvonlisäverotuksen arvioinnissa aiheuttaa rahoituspalveluihin liittyvien käsitteiden tulkinnanvaraisuus. Pankit ovat kehittyneet viimeisen vuosikymmenen aikana perinteisistä talletuksista vastaanottavista ja luottoja myöntävistä laitoksista yhä enemmän erityyppisiä ja monimuotoisempia rahoituspalveluja tarjoaviksi rahoituspalveluyrityksiksi. Tulkintaongelmissa yhä keskeisemmäksi ovat muodostuneet EY-tuomioistuimen linjanvedot.
Arvonlisäverossa vähennysoikeuden tarkoituksena on estää veron kertaantuminen. Pankkien harjoittamaan verottomaan toimintaan kohdistuvat kustannukset eivät ole vähennyskelpoisia arvonlisäverotuksessa. Tältä osin verottomaan toimintaan kohdistuvien tuotantopanoshankintojen arvonlisävero jää piilokustannuksena loppukuluttajan maksettavaksi. Veron kertaantumisongelma ei luonnollisestikaan kuulu hyvän kulutusverojärjestelmän ominaisuuksiin.