Översättningskritisk analys av den finska översättningen av Hästägarens handbok
Rasku, Päivi (2013)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielmassani vertailen suomenkielistä, ammattikieliseksi luokiteltavaa käännöstä sen ruotsalaiseen alkuperäisteokseen. Tutkimusaineistona on Ulla Lindgren Fagerholmin kääntämä Uusi hevosenomistajan käsikirja sekä Ingrid Anderssonin ja Charlie Lindbergin kirjoittama alkuperäisteos Hästägarens handbok. Tutkimukseni kuuluu käännöskritiikin alaan. Keskityn tutkielmassani kääntäjän tekemiin semanttisiin ja pragmaattisiin muutoksiin. Ammattikielistä tekstiä käännettäessä on tärkeää, että lähtötekstin semanttinen sisältö välittyy tarkasti käännöksessä. Tutkin semanttisen sisällön välittymistä tarkastelemalla kääntäjän tekemiä lisäyksiä, poisjättöjä, epätarkkuuksia ja semanttisia virheitä. Uudessa hevosenomistajan käsikirjassa mainitaan, että Lindgren Fagerholm on kääntämisen yhteydessä soveltanut tekstin Suomen oloihin. Tarkastelen, miten soveltaminen näkyy käännöksessä ja millaisia pragmaattisia muutoksia kääntäjä on tämän vuoksi tehnyt. Tutkimukseni pohjautuu osittain Rune Ingon lingvistis-pragmaattiseen kritiikkimalliin. Tutkimusmetodini on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen.
Tutkimuksessani löysin 310 semanttista tai pragmaattista muutosta, jotka kääntäjä on tehnyt. Valtaosa muutoksista, 231 kappaletta, on semanttisia. Yleisin semanttinen muutos on poisjättö ja toiseksi yleisin on lisäys. Kolmanneksi yleisin on epätarkkuus, harvinaisin puolestaan on semanttinen virhe. Eniten käännöksen semanttiseen sisältöön vaikuttavat semanttiset virheet, poisjätöt ja lisäykset. Pääosin alkuperäisteoksen semanttinen sisältö välittyy käännöksessä hyvin, mutta joissakin tapauksissa kääntäjän tekemät muutokset ovat hyvinkin merkittäviä. Kääntäjä on pääosin soveltanut tekstin Suomen oloihin sopivaksi ja huomioinut uuden kohdekielen ja -kulttuurin tekemällä lukuisia pragmaattisia muutoksia. Käännökseen on kuitenkin jäänyt kohtia, joissa kääntäjä on ollut uskollinen lähtötekstille eikä ole muokannut tekstiä suomalaisille lukijoille relevantiksi, vaikka tähän olisi ollut mahdollisuus. Tutkimukseni osoittaa, että vaikka kyseessä on ammattikielinen teksti, on kääntäjä tehnyt siihen runsaasti muutoksia.
Tutkimuksessani löysin 310 semanttista tai pragmaattista muutosta, jotka kääntäjä on tehnyt. Valtaosa muutoksista, 231 kappaletta, on semanttisia. Yleisin semanttinen muutos on poisjättö ja toiseksi yleisin on lisäys. Kolmanneksi yleisin on epätarkkuus, harvinaisin puolestaan on semanttinen virhe. Eniten käännöksen semanttiseen sisältöön vaikuttavat semanttiset virheet, poisjätöt ja lisäykset. Pääosin alkuperäisteoksen semanttinen sisältö välittyy käännöksessä hyvin, mutta joissakin tapauksissa kääntäjän tekemät muutokset ovat hyvinkin merkittäviä. Kääntäjä on pääosin soveltanut tekstin Suomen oloihin sopivaksi ja huomioinut uuden kohdekielen ja -kulttuurin tekemällä lukuisia pragmaattisia muutoksia. Käännökseen on kuitenkin jäänyt kohtia, joissa kääntäjä on ollut uskollinen lähtötekstille eikä ole muokannut tekstiä suomalaisille lukijoille relevantiksi, vaikka tähän olisi ollut mahdollisuus. Tutkimukseni osoittaa, että vaikka kyseessä on ammattikielinen teksti, on kääntäjä tehnyt siihen runsaasti muutoksia.