Suorituskyvyn mittaaminen kalkkunatuotannon toimitusketjussa
Rapanen, Anna (2011)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitetään, kuinka suorituskykyä tulisi mitata kalkkunatuotannon toimitusketjussa. Tätä varten perehdytään tilojen nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen, tarkastellaan, mitkä tuotannontekijät tilatasolla vaikuttavat eniten toimitusketjun kannattavuuteen ja tuottavuuteen, tutkitaan, kuinka paljon tilakohtaisia eroja taloudellisissa ja teknisissä tekijöissä on sekä pohditaan, miten mahdolliset löydetyt erot vaikuttavat koko ketjun toimintaan. Lisäksi selvitetään, millainen mittaustapa ja mittaristo ketjulle
tulisi kehittää, jotta koko ketju hyötyisi mittauksesta.
Tutkimukseen osallistuu neljä kalkkunatilaa, joilla vieraillaan henkilökohtaisesti. Tutkimusaineisto koostuu kasvattajilta kerättävistä taloudellisista ja teknisistä tiedoista. Taloudelliset tiedot saadaan tilojen tuloslaskelmista, joita tarkennetaan haastattelemalla kasvattajia. Tekniset tiedot kerätään haastatteluissa. Kalkkunakasvattajien taloudellista tilannetta tarkastellaan tutkimuksessa kehitetyn katetuottolaskelman ja tunnuslukujen avulla. Tutkittaessa taloudellisten tekijöiden merkitystä kannattavuudelle ja tuottavuudelle käytetään tutkimusmenetelmänä lisäksi herkkyysanalyysiä.
Tutkimus osoitti, että kalkkunoita kasvattavien tilojen kannattavuus on heikko. Esimerkkitilan myyntikateprosentti oli 18,1 % ja käyttökateprosentti 9,2 %, mikä on elintarvikealan keskitason alapuolella. Toiminta on tappiollista, joten kasvattaja ei saa korvausta tekemästään työstä. Tuottavuustarkastelu vahvisti, että kustannuksia kertyy tuloja enemmän. Rehu aiheuttaa yli 50 % kaikista kustannuksista, joten sen merkitys kannattavuudelle on huomattava. Herkkyysanalyysissä todettiin, että myyntitulojen
vaihtelu vaikuttaa tilan tulokseen ja kannattavuuteen kuluerien vaihtelua enemmän. Myyntitulojen kohoamisen ohella rehukulujen pienentyminen parantaisi kalkkunatilojen kannattavuutta ja tuottavuutta. Liikevaihdon ja suurimpien kustannuserien osalta ei tilakohtaisia
eroja ollut havaittavissa, mutta pienempien kuluerien vaihtelevan kulutuksen sekä raaka-aineista ja tarvikkeista maksettujen, toisistaan poikkeavien, hintojen vuoksi tilojen väliltä oli kuitenkin löydettävissä eroja. Tutkimustulosten perusteella suorituskykymittareiden tulisikin tarkkailla aktiivisesti sekä kulutusta että kustannuksia.
tulisi kehittää, jotta koko ketju hyötyisi mittauksesta.
Tutkimukseen osallistuu neljä kalkkunatilaa, joilla vieraillaan henkilökohtaisesti. Tutkimusaineisto koostuu kasvattajilta kerättävistä taloudellisista ja teknisistä tiedoista. Taloudelliset tiedot saadaan tilojen tuloslaskelmista, joita tarkennetaan haastattelemalla kasvattajia. Tekniset tiedot kerätään haastatteluissa. Kalkkunakasvattajien taloudellista tilannetta tarkastellaan tutkimuksessa kehitetyn katetuottolaskelman ja tunnuslukujen avulla. Tutkittaessa taloudellisten tekijöiden merkitystä kannattavuudelle ja tuottavuudelle käytetään tutkimusmenetelmänä lisäksi herkkyysanalyysiä.
Tutkimus osoitti, että kalkkunoita kasvattavien tilojen kannattavuus on heikko. Esimerkkitilan myyntikateprosentti oli 18,1 % ja käyttökateprosentti 9,2 %, mikä on elintarvikealan keskitason alapuolella. Toiminta on tappiollista, joten kasvattaja ei saa korvausta tekemästään työstä. Tuottavuustarkastelu vahvisti, että kustannuksia kertyy tuloja enemmän. Rehu aiheuttaa yli 50 % kaikista kustannuksista, joten sen merkitys kannattavuudelle on huomattava. Herkkyysanalyysissä todettiin, että myyntitulojen
vaihtelu vaikuttaa tilan tulokseen ja kannattavuuteen kuluerien vaihtelua enemmän. Myyntitulojen kohoamisen ohella rehukulujen pienentyminen parantaisi kalkkunatilojen kannattavuutta ja tuottavuutta. Liikevaihdon ja suurimpien kustannuserien osalta ei tilakohtaisia
eroja ollut havaittavissa, mutta pienempien kuluerien vaihtelevan kulutuksen sekä raaka-aineista ja tarvikkeista maksettujen, toisistaan poikkeavien, hintojen vuoksi tilojen väliltä oli kuitenkin löydettävissä eroja. Tutkimustulosten perusteella suorituskykymittareiden tulisikin tarkkailla aktiivisesti sekä kulutusta että kustannuksia.