Yleishyödyllisen palvelun järjestäminen - Postitoiminta yleispalveluna
Ranta, Kristiina (2010)
2010
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tällä hetkellä on valmisteilla uusi postipalvelulaki, joka tulee toteuttamaan postitoimintadirektiivin edellyttämät muutokset aikaisempaan sääntelyyn. Postitoiminta halutaan avata kilpailulle, kuitenkin huomioiden sen laadun ja saatavuuden säilyminen korkeatasoisena. Postitoiminta tullee säilymään yleispalvelun velvoitteen alaisena palveluna, mutta sen järjestämistä yleishyödyllisenä palveluna on hyvä selvittää.
Tutkimuksessa selvitetään yleishyödyllisten palvelujen järjestämistä. Tutkitaan, minkälaisia palveluja SGEI –palvelun käsitteen alle on hyväksytty komission ja yhteisön tuomioistuimen toimesta, ja millaisia yleisiä periaatteita niiden järjestämisessä on huomioitava. Selvitetään myös postipalvelujen järjestämistä ja sitä, millä edellytyksin postitoiminta hyväksytään yleishyödylliseksi palveluksi. Tutkitaan myös onko postitoiminnalla edellytyksiä tulla hyväksytyksi SGEI –palveluksi.
Tutkimuksen kannalta keskeisiä käsitteitä ovat yleishyödyllinen palvelu, SGEI –palvelu sekä postitoiminta. SGEI –palvelut ovat yleishyödyllisten palvelujen alakäsite. Ne ovat taloudellisia palveluja, joilla on jonkin tärkeä yhteiskunnallinen merkitys. Palveluja, jotka ovat kansalaisille siinä määrin tarpeellisia, että ne tulee järjestää valtion tukemina, ellei niitä markkinaehtoisesti voida järjestää. Postitoiminta tarkoittaa postipalvelujen järjestämistä, lähetysten keruuta, kuljetusta, lajittelua ja jakelua.
Metodologialtaan tutkimus on oikeusdogmaattinen. Oikeusdogmatiikka on muodostunut keskeiseksi julkisoikeuden tutkimusmetodiksi. Oikeusdogmatiikka eli lainoppi pyrkii tulkitsemaan ja systematisoi-maan voimassaolevaa oikeutta. Aineisto koostuu oikeuskirjallisuudesta, lainsäädännöstä sekä lain esitöistä. Koska kyseessä on tutkimus, jonka kohdetta säännellään Euroopan unionin taholta, keskeinen osa aineistoa tulee eurooppaoikeudellisesta sääntelystä sekä yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.
Keskeinen havainto tutkimuksessa on, että yleishyödyllisten palvelujen eurooppaoikeudellinen sääntely jättää jäsenvaltiolle huomattavaa harkintavaltaa varsinkin SGEI –palvelujen määrittämisessä. Tämä perustuu ajatukselle, että yleishyödylliset palvelut ovat sellaisia, jotka jäsenvaltion on paras itse määrittää omat kansalliset erityispiirteensä huomioiden. Oikeuskäytännön perusteella tulee esiin kuinka monenlaisia palveluja SGEI –palveluksi on hyväksytty. Myös yleinen eurooppalainen näkemys yleishyödyllisten palvelujen tärkeästä asemasta eurooppalaisessa hyvinvointivaltiossa tulee tutkimuksessa vahvasti esiin.
Jäsenvaltion, yleishyödyllisiä palveluja järjestäessään, on tärkeää huomata, että palvelujen kilpailuttaminen, silloin kun se on mahdollista palveluntuottajan valinnan yhteydessä, selkeyttää prosessia huomattavasti. Varsinkin rahoituksen järjestäminen on näin yksinkertaisempaa. Ne kriteerit, joita komission ja yhteisön tuomioistuin ovat valtiontuelle ja yleispalvelun velvoitteesta aiheutuvien kohtuuttomien kustannusten korvaamiselle asettaneet, tulevat automaattisesti huomioon otetuiksi, kun palvelu järjestetään kilpailuttamalla. Silloin kun tämä ei ole mahdollista, erityisesti juuri SGEI –palvelujen kohdalla, on tärkeä tehdä palvelun määrittäminen kriteerien mukaan. Kun etukäteen määritetään palvelu ja parametrit kustannusten laskemiselle, varmistetaan ylikompensaatioilta välttyminen ja toimitaan avoimesti sekä syrjimättömyysperiaatetta noudattaen, voidaan välttyä sanktioilta, kuten maksettujen korvausten takaisin perimiseltä. Tämä on myös palveluntuottajan oikeusturvan kannalta keskeistä.
Tutkimuksessa selvitetään yleishyödyllisten palvelujen järjestämistä. Tutkitaan, minkälaisia palveluja SGEI –palvelun käsitteen alle on hyväksytty komission ja yhteisön tuomioistuimen toimesta, ja millaisia yleisiä periaatteita niiden järjestämisessä on huomioitava. Selvitetään myös postipalvelujen järjestämistä ja sitä, millä edellytyksin postitoiminta hyväksytään yleishyödylliseksi palveluksi. Tutkitaan myös onko postitoiminnalla edellytyksiä tulla hyväksytyksi SGEI –palveluksi.
Tutkimuksen kannalta keskeisiä käsitteitä ovat yleishyödyllinen palvelu, SGEI –palvelu sekä postitoiminta. SGEI –palvelut ovat yleishyödyllisten palvelujen alakäsite. Ne ovat taloudellisia palveluja, joilla on jonkin tärkeä yhteiskunnallinen merkitys. Palveluja, jotka ovat kansalaisille siinä määrin tarpeellisia, että ne tulee järjestää valtion tukemina, ellei niitä markkinaehtoisesti voida järjestää. Postitoiminta tarkoittaa postipalvelujen järjestämistä, lähetysten keruuta, kuljetusta, lajittelua ja jakelua.
Metodologialtaan tutkimus on oikeusdogmaattinen. Oikeusdogmatiikka on muodostunut keskeiseksi julkisoikeuden tutkimusmetodiksi. Oikeusdogmatiikka eli lainoppi pyrkii tulkitsemaan ja systematisoi-maan voimassaolevaa oikeutta. Aineisto koostuu oikeuskirjallisuudesta, lainsäädännöstä sekä lain esitöistä. Koska kyseessä on tutkimus, jonka kohdetta säännellään Euroopan unionin taholta, keskeinen osa aineistoa tulee eurooppaoikeudellisesta sääntelystä sekä yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.
Keskeinen havainto tutkimuksessa on, että yleishyödyllisten palvelujen eurooppaoikeudellinen sääntely jättää jäsenvaltiolle huomattavaa harkintavaltaa varsinkin SGEI –palvelujen määrittämisessä. Tämä perustuu ajatukselle, että yleishyödylliset palvelut ovat sellaisia, jotka jäsenvaltion on paras itse määrittää omat kansalliset erityispiirteensä huomioiden. Oikeuskäytännön perusteella tulee esiin kuinka monenlaisia palveluja SGEI –palveluksi on hyväksytty. Myös yleinen eurooppalainen näkemys yleishyödyllisten palvelujen tärkeästä asemasta eurooppalaisessa hyvinvointivaltiossa tulee tutkimuksessa vahvasti esiin.
Jäsenvaltion, yleishyödyllisiä palveluja järjestäessään, on tärkeää huomata, että palvelujen kilpailuttaminen, silloin kun se on mahdollista palveluntuottajan valinnan yhteydessä, selkeyttää prosessia huomattavasti. Varsinkin rahoituksen järjestäminen on näin yksinkertaisempaa. Ne kriteerit, joita komission ja yhteisön tuomioistuin ovat valtiontuelle ja yleispalvelun velvoitteesta aiheutuvien kohtuuttomien kustannusten korvaamiselle asettaneet, tulevat automaattisesti huomioon otetuiksi, kun palvelu järjestetään kilpailuttamalla. Silloin kun tämä ei ole mahdollista, erityisesti juuri SGEI –palvelujen kohdalla, on tärkeä tehdä palvelun määrittäminen kriteerien mukaan. Kun etukäteen määritetään palvelu ja parametrit kustannusten laskemiselle, varmistetaan ylikompensaatioilta välttyminen ja toimitaan avoimesti sekä syrjimättömyysperiaatetta noudattaen, voidaan välttyä sanktioilta, kuten maksettujen korvausten takaisin perimiseltä. Tämä on myös palveluntuottajan oikeusturvan kannalta keskeistä.