Vuoropuhelu kotipalveluyrittäjän ja kunnan välillä: Ajatuksia yhteistyöstä
Rajala, Katja (2007)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Perinteisesti Suomessa julkisella sektorilla on ollut monopoliasema tuottaa tarvittavat sosiaalipalvelut. Yhdeksänkymmentäluvun jälkeen on palvelutuotannossa eletty voimakasta muutoksen aikaa. Kuntien niukentuneet resurssit ja väestön ikääntyminen asettavat haasteensa palvelutuotannon suunnittelulle ja toteutukselle. Suuntauksena on, että kotiin annettaviin palveluihin tulisi panostaa entistä tehokkaammin. Julkisen sektorin rinnalle on tullut hoivayrityksiä tuottamaan palveluja. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kuntien, sekä koti-ja hoivapalveluja tuottavien yritysten välistä yhteistyötä Suomen kymmenen suurimman kunnan alueella.
Tutkimuksella haetaan vastausta pääkysymykseen siitä, millaista on kotipalveluyritysten ja kunnan välinen käytännön yhteistyö muuttuneessa toimintaympäristössä Suomen kymmenen suurimman kunnan alueella, ja mitkä ovat yhteistoiminnan edellytykset. Tutkimuksen teoriaosa kuvailee palvelujärjestelmässä ja laajemmin yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia ja eri palvelutuottajien roolia. Teoriaosa antaa selkeän kontekstin keskeiselle yhteistyön käsitteelle. Tutkimus on kvalitatiivisesti suuntautunut. Empiirinen aineisto hankittiin haastattelujen avulla, joita tehtiin yhteensä 20 kappaletta. Haastateltaviksi valittiin kuntien virkamiehiä ja hoivayrittäjiä.
Yhteistyön tarve on kasvanut merkittävästi parin viime vuoden aikana. Joitakin satsauksia sen kehittämiseksi on tehty, mutta molempien osapuolten näkemys on, että siihen olisi panostettava huomattavasti enemmän. Tämän tulisi olla jatkuva prosessi ja osa molempien osapuolten käytännön arkea. Kilpailuttaminen ja uudenlaiset yhteistyön välineet, kuten palveluseteli, ovat tulleet uusina toimintatapoina mukaan.
Yritysten asema palvelutuottajana on selkeästi muuttumassa täydentäjän roolista kohti rinnalla olevaa vahvaa toimijaa. Virkamiesten viesti oli, että kunnat eivät enää selviä ilman yritysten antamaa panosta. Uusia toimintamalleja on Suomessa lähdetty kokeilemaan varovaisin askelin. Tähänastiset kokemukset yhteistyöstä olivat pääsääntöisesti positiivisia. Asenneilmasto on poliittisen päätöksenteon ja johtavien virkamiesten tasolla muuttunut positiivisemmaksi viimeisen parin vuoden sisällä. Hälyttävintä palvelutuotannon sujuvuuden näkökulmasta oli se, että suurin asenteellisuus näyttäytyy kunnissa yhteistyön rajapintatyöntekijöiden keskuudessa.
Haastatteluissa esiin nousseet ihannekumppanin ominaisuudet kiteytyivät kahdeksaan eri kohtaan. Näitä olivat joustava, luotettava, aloitteellinen, yhteistyöhaluinen, yhteistyökykyinen, vuorovaikutteinen, suunnitelmallinen ja ammattitaitoinen. Tärkeää olisi kehittää yhteistyötä suunnitelmallisemmin ja tavoitteellisesti. Suurin tarve olisi kehittää yhteisten tilaisuuksien ja koulutusten järjestämistä, jotka mahdollistaisivat eri osapuolten välisen vuorovaikutuksen. Tämä lisäisi luottamusta ja toisiin tutustumista. Yhteisten hoitopalavereiden järjestämistä käytännössä tulisi selkeyttää, sillä nyt se personoituu kunnissa liikaa. Tämän onnistuneisuudella on suora vaikutus asiakkaan saaman palvelun laadukkuuteen.
Tutkimuksella haetaan vastausta pääkysymykseen siitä, millaista on kotipalveluyritysten ja kunnan välinen käytännön yhteistyö muuttuneessa toimintaympäristössä Suomen kymmenen suurimman kunnan alueella, ja mitkä ovat yhteistoiminnan edellytykset. Tutkimuksen teoriaosa kuvailee palvelujärjestelmässä ja laajemmin yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia ja eri palvelutuottajien roolia. Teoriaosa antaa selkeän kontekstin keskeiselle yhteistyön käsitteelle. Tutkimus on kvalitatiivisesti suuntautunut. Empiirinen aineisto hankittiin haastattelujen avulla, joita tehtiin yhteensä 20 kappaletta. Haastateltaviksi valittiin kuntien virkamiehiä ja hoivayrittäjiä.
Yhteistyön tarve on kasvanut merkittävästi parin viime vuoden aikana. Joitakin satsauksia sen kehittämiseksi on tehty, mutta molempien osapuolten näkemys on, että siihen olisi panostettava huomattavasti enemmän. Tämän tulisi olla jatkuva prosessi ja osa molempien osapuolten käytännön arkea. Kilpailuttaminen ja uudenlaiset yhteistyön välineet, kuten palveluseteli, ovat tulleet uusina toimintatapoina mukaan.
Yritysten asema palvelutuottajana on selkeästi muuttumassa täydentäjän roolista kohti rinnalla olevaa vahvaa toimijaa. Virkamiesten viesti oli, että kunnat eivät enää selviä ilman yritysten antamaa panosta. Uusia toimintamalleja on Suomessa lähdetty kokeilemaan varovaisin askelin. Tähänastiset kokemukset yhteistyöstä olivat pääsääntöisesti positiivisia. Asenneilmasto on poliittisen päätöksenteon ja johtavien virkamiesten tasolla muuttunut positiivisemmaksi viimeisen parin vuoden sisällä. Hälyttävintä palvelutuotannon sujuvuuden näkökulmasta oli se, että suurin asenteellisuus näyttäytyy kunnissa yhteistyön rajapintatyöntekijöiden keskuudessa.
Haastatteluissa esiin nousseet ihannekumppanin ominaisuudet kiteytyivät kahdeksaan eri kohtaan. Näitä olivat joustava, luotettava, aloitteellinen, yhteistyöhaluinen, yhteistyökykyinen, vuorovaikutteinen, suunnitelmallinen ja ammattitaitoinen. Tärkeää olisi kehittää yhteistyötä suunnitelmallisemmin ja tavoitteellisesti. Suurin tarve olisi kehittää yhteisten tilaisuuksien ja koulutusten järjestämistä, jotka mahdollistaisivat eri osapuolten välisen vuorovaikutuksen. Tämä lisäisi luottamusta ja toisiin tutustumista. Yhteisten hoitopalavereiden järjestämistä käytännössä tulisi selkeyttää, sillä nyt se personoituu kunnissa liikaa. Tämän onnistuneisuudella on suora vaikutus asiakkaan saaman palvelun laadukkuuteen.