Lähihistorian valuuttakriisien erityispiirteet
Rahkola, Jukka-Pekka (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Valuuttakriisi on poikkeuksellinen tapahtuma, jonka tarkastelu osoittaa niiden voivan toteutua hyvin erilaisissa olosuhteissa. Yleisesti valuuttakriisiä voidaan kuitenkin kuvata tilanteella, jossa luottamus kiinnitettyyn valuuttakurssiin heikkenee ja viranomaiset joutuvat puolustamaan sitä korkomuutosten ja valuuttamarkkinainterventioiden avulla. Valuuttakriisi voi mahdollisesti johtaa kurssijärjestelmän hylkäämiseen, mutta niin ei tarvitse käydä. Tällaisessa tilanteessa keskuspankin reservit ovat huvenneet tai korkotasossa on tapahtunut huomattavaa nousua puolustettaessa valuutan arvoa ja kiinnitystä. Valuuttakriiseihin huomioidaan toisinaan myös joustavampien kurssien järjestelmiä, jolloin kriisi määritellään mittavaksi valuutan nimellisen tai reaalisen arvon alentumiseksi.
Valuuttakriiseihin liittyvää tieteellistä keskustelua on käyty noin 30 vuoden ajan. Tutkielman tavoite kohdistetaan tähän keskusteluun siten, että valuuttakriisien mekanismeista saataisi teorian ohella kattavampi kuva analysoimalla useampia valuuttakriisiesimerkkejä ja niiden erityispiirteitä. Tämän vuoksi emme analysoi yksittäisiä kriisejä kaikkia olennaisia kriisiteorioita käyttäen, vaan painotamme jokaisen kriisiesimerkin kohdalla eri tekijöitä, jotka korostuivat niissä voimakkaammin kuin muissa esiteltävissä esimerkeissä. Samalla tavoitteenasetus täydentyy sitä mukaa, kun tutkielma etenee tunnetuista valuuttakriiseistä seuraavaan.
Valuuttakriisien analysoinnissa kolme eri kriisisukupolvea muodostavat nykyajan kriisitutkimuksessa raamit, joiden ympärille analysointi pitkälti rakentuu. Kasvaneiden pääomanliikkeiden seurauksena painopiste on kuitenkin siirtymässä yhä enemmän pääomataseen merkityksen korostamiseen. Samalla uudemmat, lähinnä kolmannen polven mallit painottavat myös pankki- ja rahoitussektorin keskeistä roolia osana kriisejä. Olennaista on kuitenkin huomioida, että jokaisessa lähihistorian valuuttakriisissä on ollut tapahtumaketjuja, joita voitaisi selittää useammalla eri kriisiteorialla. Näin ollen eri teoriat muodostavat valuuttakriisien tutkimuksessa mieluumminkin toisiaan täydentävän analyysin, jonka vuoksi laaja-alaisempi kriisimekanismien tunteminen korostuu asianmukaisen valuuttakriisitutkimuksen yhteydessä.
Valuuttakriiseihin liittyvää tieteellistä keskustelua on käyty noin 30 vuoden ajan. Tutkielman tavoite kohdistetaan tähän keskusteluun siten, että valuuttakriisien mekanismeista saataisi teorian ohella kattavampi kuva analysoimalla useampia valuuttakriisiesimerkkejä ja niiden erityispiirteitä. Tämän vuoksi emme analysoi yksittäisiä kriisejä kaikkia olennaisia kriisiteorioita käyttäen, vaan painotamme jokaisen kriisiesimerkin kohdalla eri tekijöitä, jotka korostuivat niissä voimakkaammin kuin muissa esiteltävissä esimerkeissä. Samalla tavoitteenasetus täydentyy sitä mukaa, kun tutkielma etenee tunnetuista valuuttakriiseistä seuraavaan.
Valuuttakriisien analysoinnissa kolme eri kriisisukupolvea muodostavat nykyajan kriisitutkimuksessa raamit, joiden ympärille analysointi pitkälti rakentuu. Kasvaneiden pääomanliikkeiden seurauksena painopiste on kuitenkin siirtymässä yhä enemmän pääomataseen merkityksen korostamiseen. Samalla uudemmat, lähinnä kolmannen polven mallit painottavat myös pankki- ja rahoitussektorin keskeistä roolia osana kriisejä. Olennaista on kuitenkin huomioida, että jokaisessa lähihistorian valuuttakriisissä on ollut tapahtumaketjuja, joita voitaisi selittää useammalla eri kriisiteorialla. Näin ollen eri teoriat muodostavat valuuttakriisien tutkimuksessa mieluumminkin toisiaan täydentävän analyysin, jonka vuoksi laaja-alaisempi kriisimekanismien tunteminen korostuu asianmukaisen valuuttakriisitutkimuksen yhteydessä.