Vesiputousmallista ääriohjelmointiin. Ketterän ohjelmistokehitys-menetelmän vertailu perinteiseen strukturaaliseen menetelmään.

Abstract

Tietotekniikan dynaaminen kehitys on tuonut mukanaan ohjelmistotuotannolle suuria haasteita kehityksen mukana pysymiseen. Vaikka ohjelmistotuotanto on tieteenalana varsin nuori, on se siltikin jo olemassaolonsa aikana kohdannut suuria ongelmia.

Tutkielma on teoreettinen tutkimus kahdesta vastakkainasetetusta ohjelmisto-kehitysmenetelmästä. Toinen menetelmistä on ketterä uuden sukupolven menetelmä, Extreme Programming, jossa tähdätään ohjelmistotuotteen nopeaan aikaansaamiseen. Toinen taas on vanhemman sukupolven rakenteeltaan raskaampi menetelmä nimeltään vesiputousmalli. Varsinainen tutkimusongelma muodostuu näiden menetelmien dialektisesta osuudesta, jossa läpikäydään menetelmiä ohjelmistotuotannon erityispiirteistä muodostuvien ongelmien valossa. Vertailuosuudessa arvioidaan myös kuinka menetelmissä on huomioitu ohjelmistotuotannon tärkeät ulottuvuudet, kuten ihmiset, prosessi, tuote ja teknologia, sekä pohditaan tuoko uusi ohjelmistokehitys-menetelmä ratkaisun ohjelmistotuotannossa vallitseviin ongelmiin.