Questioning Gendered Violence in two Novels by Val McDermid
Puumala, Päivi (2006)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee seksuaalisen väkivallan representaatioita kahdessa Val McDermidin rikosromaanissa. Tarkastelun kohteena olivat miesmurhaja ja tämän naisuhrit teoksessa The Wire in the Blood (1997) sekä transseksuaalimurhaaja ja hänen miespuoliset uhrinsa teoksessa The Mermaids Singing (1995). Tarkoituksena oli todistaa, että väkivallan representaatioillaan McDermid kyseenalaistaa käsityksen sukupuolittuneesta seksuaalisesta väkivallasta, joka yleensä käsitetään miesten naisiin ja erityisesti heidän sukupuoleensa ja ruumiiseensa kohdistamana väkivallan muotona. Konventionaalisten sukupuoliroolien ja –odotusten mukaisesti naiset on nähty passiivisina väkivallan uhreina ja miehillä taas aggressiivinen käyttäytyminen ja väkivaltaisuus on nähty jopa luonnollisina ominaisuuksina. Mahdollisuus naisista seksuaalisen väkivallan tekijöinä on yleensä jätetty huomioimatta tai jopa kiistetty. Tutkielman lähtökohtana oli näkemys, jonka mukaan myös naiset, vastoin sukupuolirooleja ja –odotuksia, voivat olla aggressiivia ja käyttää seksuaalista väkivaltaa miehiä kohtaan.
Tutkielmani teoreettisena pohjana käytin queer-teoriaa, joka kyseenalaistaa kategori-oiden kuten ’nainen’ ja ’mies’ luonnollisuuden sekä rakenteet, jotka tukevat normatii-vista heteroseksuaalisuutta sekä binaarista sukupuolijärjestelmää. Tukena käytin myös feministisiä näkemyksiä (mm. Butler) ns. biologisen ja sosiaalisen sukupuolen jaotte-lusta, sekä feminismin vaikutuksia rikoskirjallisuuteen tarkastelevia teoksia (mm. Munt). Myös Mäntymäen näkemykset maskuliinisuudesta ja miesetsivän ruumiista olivat hyvin keskeisiä tutkielmani kirjoittamisen kannalta.
Etenkin transseksuaalisen väkivallan representaatiot osoittivat hypoteesin paikkansa pitäväksi kyseenalaistaen juuri naisiin ja miehiin liitetyt ns. luonnolliset ominaisuudet. Tuloksista voi päätellä, että seksuaalinen väkivalta ei ole sukupuolittunut siinä mielessä, että nainen olisi ”luonnostaan” miesten väkivallan uhri. Vaikka sosiaaliset konstruktiot kieltävät väkivaltaisuuden ja aggressiivisuuden naisilta, ne voivat silti yhtä hyvin olla naisten ominaisuuksia. Representaatiot myös osoittavat, että miesten väkivaltaisuus kaikkea feminiinisyyttä kohtaan saattaa usein kummuta juuri voimattomuuden ja vallan menettämisen tunteesta, jota naisen epäsovinnainen käytös voi miehessä synnyttää.
Tutkielmani teoreettisena pohjana käytin queer-teoriaa, joka kyseenalaistaa kategori-oiden kuten ’nainen’ ja ’mies’ luonnollisuuden sekä rakenteet, jotka tukevat normatii-vista heteroseksuaalisuutta sekä binaarista sukupuolijärjestelmää. Tukena käytin myös feministisiä näkemyksiä (mm. Butler) ns. biologisen ja sosiaalisen sukupuolen jaotte-lusta, sekä feminismin vaikutuksia rikoskirjallisuuteen tarkastelevia teoksia (mm. Munt). Myös Mäntymäen näkemykset maskuliinisuudesta ja miesetsivän ruumiista olivat hyvin keskeisiä tutkielmani kirjoittamisen kannalta.
Etenkin transseksuaalisen väkivallan representaatiot osoittivat hypoteesin paikkansa pitäväksi kyseenalaistaen juuri naisiin ja miehiin liitetyt ns. luonnolliset ominaisuudet. Tuloksista voi päätellä, että seksuaalinen väkivalta ei ole sukupuolittunut siinä mielessä, että nainen olisi ”luonnostaan” miesten väkivallan uhri. Vaikka sosiaaliset konstruktiot kieltävät väkivaltaisuuden ja aggressiivisuuden naisilta, ne voivat silti yhtä hyvin olla naisten ominaisuuksia. Representaatiot myös osoittavat, että miesten väkivaltaisuus kaikkea feminiinisyyttä kohtaan saattaa usein kummuta juuri voimattomuuden ja vallan menettämisen tunteesta, jota naisen epäsovinnainen käytös voi miehessä synnyttää.