Osallistumalla kehitystä: Analyysi Tansanian RIPS-ohjelmasta
Heikkilä, Tarmo (2007)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Maaseutuyhteisöjen kehitystoiminnan onnistumiseksi on tärkeää, että ihmiset joiden elämään toiminta vaikuttaa, osallistuvat itse toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Osallistumisen lisääminen vahvistaa toimijoiden sitoutumista toimintaan ja voi siten johtaa kestävien kehitysvaikutusten saavuttamiseen. Samansuuntaisia havaintoja osallistumisen tärkeydestä on kerätty varsinkin kansainvälisessä kehitysyhteistyössä mutta myös suomalaisessa kylätoiminnassa.
Laajasta käytöstä johtuen osallistuminen on saanut hyvin erilaisia merkityssisältöjä. Puhutaan osallistumisesta ja osallistamisesta sekä englannin kielellä käytetään termejä participation, empowerment sekä social engagement. Tämän tutkimuksen ensimmäinen tutkimustehtävä on eritellä kirjavaa osallistumisen määritelmien valikoimaa. Erityisessä tarkastelussa ovat Jules Prettyn kehitysteoreettisista aineksista koostama osallistumisen jaottelu, Liisa Häikiön suomalaisen kylätoiminnan parissa kehittelemä osallisuuden käsite sekä eurooppalaisessa aluekehittämisessä varttunut oppivan alueen käsite Seija Virkkalan tulkitsemana. Tarkastelun kohteena olevat eri tutkimusmaailmojen teoreettiset ainekset esiintyvät varsin harvoin yhdessä samassa osallistumistutkimuksessa, ja siksi tutkimuksen teoreettista kehystä voidaan pitää tuoreena. Tässä tutkimuksessa monitieteisestä osallistumisteoreettisesta keskustelusta kootaan osallistumista määrittelevä analyysirunko, jonka muodostavat esiteltyjen teorioiden osallistumisen merkitystä korostavat ainekset. Analyysirunko muodostuu viidestä osallistumisen tyypistä, jotka ovat empowerment-, social engagement-, interaktiivinen, itsemobilisointi sekä oppivan alueen mukainen osallistuminen.
Koostetun analyysirungon avulla ryhdytään tutkimaan reaalimaailman ilmiötä, Rural Integrated Project Support (RIPS) -ohjelmaa. Tutkimuksen mielenkiinto kohdistuu ohjelman viimeiseen vaiheeseen, jossa on keskitytty osallistumiseen perustuvien käytänteiden juurruttamiseen osaksi paikallishallinnon sekä ruohonjuuritason päätöksentekojärjestelmiä ja kehittämistoimintaa. Tämän tutkimuksen varsinainen empiriaan perustuva tutkimustehtävä on selvittää, millaista osallistumista Tansanian maaseudulla Suomen valtion kehitysyhteistyövaroin tuettu alueperustainen maaseudunkehittämisohjelma on edistänyt toimialueellaan.
Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto muodostuu teemahaastatteluista, jotka tehtiin Tansaniassa. Haastatteluaineisto koostuu kolmen kylän edustajien, RIPS-ohjelman kenttätyöntekijöiden sekä ohjelman johtajan haastatteluista. Litteroitu aineisto analysoidaan sisällönanalyysin avulla, tutkimuksessa koostetun analyysirungon ohjauksessa.
Analyysin perusteella RIPS-ohjelman edustama osallistuminen ei osoittautunut mitään tutkimuksen analyysirungon esittelemää osallistumisen tyyppiä vastaavaksi sellaisenaan. RIPS-osallistuminen todettiin sen sijaan osallistumistyyppien yhdistelmäksi, jossa korostuivat etenkin oppivan alueen mallin ja empowerment-osallistumistyypin mukaisen piirteet. Tutkimuksen perusteella RIPS-ohjelmalle tyypillinen osallistuminen on puoli-institutionaalista yhteiskunnan osallistumismahdollisuuksien edistävää voimauttamista, jossa aloitteen suunta paikallista osaamista kunnioittaen on sekä alhaalta ruohonjuuritasolta ylöspäin että ylhäältä hallinnosta alaspäin.
Laajasta käytöstä johtuen osallistuminen on saanut hyvin erilaisia merkityssisältöjä. Puhutaan osallistumisesta ja osallistamisesta sekä englannin kielellä käytetään termejä participation, empowerment sekä social engagement. Tämän tutkimuksen ensimmäinen tutkimustehtävä on eritellä kirjavaa osallistumisen määritelmien valikoimaa. Erityisessä tarkastelussa ovat Jules Prettyn kehitysteoreettisista aineksista koostama osallistumisen jaottelu, Liisa Häikiön suomalaisen kylätoiminnan parissa kehittelemä osallisuuden käsite sekä eurooppalaisessa aluekehittämisessä varttunut oppivan alueen käsite Seija Virkkalan tulkitsemana. Tarkastelun kohteena olevat eri tutkimusmaailmojen teoreettiset ainekset esiintyvät varsin harvoin yhdessä samassa osallistumistutkimuksessa, ja siksi tutkimuksen teoreettista kehystä voidaan pitää tuoreena. Tässä tutkimuksessa monitieteisestä osallistumisteoreettisesta keskustelusta kootaan osallistumista määrittelevä analyysirunko, jonka muodostavat esiteltyjen teorioiden osallistumisen merkitystä korostavat ainekset. Analyysirunko muodostuu viidestä osallistumisen tyypistä, jotka ovat empowerment-, social engagement-, interaktiivinen, itsemobilisointi sekä oppivan alueen mukainen osallistuminen.
Koostetun analyysirungon avulla ryhdytään tutkimaan reaalimaailman ilmiötä, Rural Integrated Project Support (RIPS) -ohjelmaa. Tutkimuksen mielenkiinto kohdistuu ohjelman viimeiseen vaiheeseen, jossa on keskitytty osallistumiseen perustuvien käytänteiden juurruttamiseen osaksi paikallishallinnon sekä ruohonjuuritason päätöksentekojärjestelmiä ja kehittämistoimintaa. Tämän tutkimuksen varsinainen empiriaan perustuva tutkimustehtävä on selvittää, millaista osallistumista Tansanian maaseudulla Suomen valtion kehitysyhteistyövaroin tuettu alueperustainen maaseudunkehittämisohjelma on edistänyt toimialueellaan.
Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto muodostuu teemahaastatteluista, jotka tehtiin Tansaniassa. Haastatteluaineisto koostuu kolmen kylän edustajien, RIPS-ohjelman kenttätyöntekijöiden sekä ohjelman johtajan haastatteluista. Litteroitu aineisto analysoidaan sisällönanalyysin avulla, tutkimuksessa koostetun analyysirungon ohjauksessa.
Analyysin perusteella RIPS-ohjelman edustama osallistuminen ei osoittautunut mitään tutkimuksen analyysirungon esittelemää osallistumisen tyyppiä vastaavaksi sellaisenaan. RIPS-osallistuminen todettiin sen sijaan osallistumistyyppien yhdistelmäksi, jossa korostuivat etenkin oppivan alueen mallin ja empowerment-osallistumistyypin mukaisen piirteet. Tutkimuksen perusteella RIPS-ohjelmalle tyypillinen osallistuminen on puoli-institutionaalista yhteiskunnan osallistumismahdollisuuksien edistävää voimauttamista, jossa aloitteen suunta paikallista osaamista kunnioittaen on sekä alhaalta ruohonjuuritasolta ylöspäin että ylhäältä hallinnosta alaspäin.