Fakta, fiktion och funktion. Två engelska barnböcker i en svensk översättares händer

Abstract

Tutkielmassani analysoin kahden englanninkielisen lasten kuvakirjan ruotsinkielisiä käännöksiä. Käännökset edustavat eri tekstityyppejä: toinen on faktakirja (Så här gör vi musik, 1997; alkuteos Michael Purtonin Show-Me-How I Can Make Music, 1996) ja toinen on fiktiivinen kirja (Den Enorma Krokodilen, 1988; alkuteos Roald Dahlin The Enormous Crocodile, 1978). Kummallakin kirjalla on ollut sama kääntäjä, jolla on pitkä kokemus sekä aikuisille että lapsille suunnatun kirjallisuuden kääntämisestä. Vertaan käännöksiä alkuteoksiin ja etsin eroja alkuteosten ja käännösten välillä. Jaan erot kategorioihin kulttuurisidonnaiset piirteet, eksplikoinnit ja implikoinnit, semanttiset lisäykset ja poisjätöt, illokutiiviset muutokset ja allitteraatio. Tarkastelen em. kategorioita käännösten funktion näkökulmasta ja pyrin selvittämään, miten tekstityyppi vaikuttaa käännöstilanteessa. Painotan kääntäjän henkilökohtaista merkitystä sekä käännösprosessissa että valmiiden käännösten analysoinnissa. Esimerkiksi lastenkirjojen kääntäjän oma lapsikäsitys saattaa näkyä hänen käännöksissään. Kääntäjää haastattelemalla hänestä voi muodostaa ns. kääntäjäprofiilin. Haastattelun pohjalta etsin käännöksistä konkreettisia merkkejä mm. kääntäjän lapsikäsityksestä.

Jokainen kääntäjä jättää epäilemättä käännöksiinsä oman persoonallisen kädenjälkensä. Tutkimukseni tulokset kertovat kuitenkin vain yhden kääntäjän työstä ja kahdesta käännöstilanteesta hänen urallaan. Haastattelu ei myöskään anna analyysiin aukottomasti sovellettavissa olevaa tietoa, vaan tarjoaa ainoastaan pohjan erilaisille selitysvaihtoehdoille. Useimpiin kääntäjän tekemiin muutoksiin on siis vaikeaa löytää yksiselitteistä syytä. Analysoidussa faktakirjassa ohjataan lapsia musiikki-instrumenttien askartelemisessa. Kirjan ruotsinkielinen käännös kannustaa lasta suurempaan oma-aloitteisuuteen kuin englanninkielinen alkuteos, mistä kertovat aikuisen läsnäoloa koskevat poisjätöt. Näiden muutosten taustalla saattaa olla kääntäjän oma lapsikäsitys. Haastattelemani kääntäjän mukaan lapsi on viisas ihminen, jota ei pidä aliarvioida. Faktakirjassa on tärkeää tiedon esittäminen yksiselitteisesti, mihin kääntäjä näyttää pyrkineen selkeyttämällä lauserakenteita esimerkiksi eksplikointien avulla. Lasten kuvakirjat usein luetaan lapselle ääneen. Fiktiivisessä kirjassa kääntäjän kädenjälki näkyy mm. pyrkimyksenä tuottaa suulliseen lukutilanteeseen hyvin sopivaa puhekielistä tekstiä. Kääntäjä on tehnyt teksteihin sellaisia muutoksia, joiden voi olettaa johtuvan mm. käännösten funktiosta ja kääntäjän omasta persoonasta.