Jouluevankeliumin kielen tyyli 1600-luvulta 1900-luvulle. Tyylintutkimus seitsemän eri raamatunlaitoksen jouluevankeliumin kielestä.
Pitkälä, Riikka (2004)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen seitsemän eri suomenkielisen raamatunlaitoksen jouluevanke-liumin kielen tyyliä. Tarkoituksena on selventää, miten jouluevankeliumien kielen tyyli on muuttunut 1600-luvulta tultaessa 1900-luvulle ja minkälaisia tyylieroja raamatunlaitosten välillä on. Tutkimuskohteena ovat vuosien 1642, 1685, 1758, 1776, 1777, 1938 ja 1992 raamatunlaitosten jouluevankeliumit. Jouluevankeliumi on Raamatussa Uudessa testamentissa Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa sijaitseva kertomus Jee-suksen syntymästä (Luuk. 2: 1–20).
Tutkimus on kvalitatiivinen, deskriptiivinen tyylintutkimus. Tyylintutkimus on kielellisten piirteiden läpikäymistä ja niistä muodostuvan tyylin analysointia. Se pyrkii kuvaamaan tekstin erilaisten kielellisten piirteiden merkitystä tekstiä tulkittaessa. Tyylintutkimuksessa tutkitaan kielellisiä valintoja ja kuvataan niitä sekä niiden vaikutusta tekstin kokonaisuuteen. Pyrin kuvaamaan raamatunlaitosten jouluevankeliumien kielen tyyliä ortografian, fonologian, morfologian, syntaksin ja leksikon osalta.
Tutkimuksessa havaitaan, että kontekstuaaliset seikat huomioon ottaen vuoden 1642 raamatunlaitoksen jouluevankeliumin kielen tyyli on silloisen kirjasuomen tyylin mukaista. Raamatun kielestä tuli pakostakin kirjakielen pohja muun suomenkielisen kirjallisuuden puuttuessa. Myöhempiä suomenkielisiä raamatunlaitoksia laadittaessa tilanne on ollut toinen: kieli on alkanut vakiintua ja kehittyä. Siitä huolimatta Raamatun kieli on pysynyt lähes samana joitain lähinnä ortografisia muutoksia ja parannuksia lukuun otta-matta. Kielen eriydyttyä eri kielimuodoiksi ja tyylilajeiksi uskonnollinen kieli haarautui omaksi lajikseen ja konservatiivisuutensa vuoksi säilytti vanhahtaviksi tulleita rakenteita kaikilla kielen osa-alueilla. Muun muassa tämän perusteella voidaan todeta, että vuosien 1758, 1776, 1777 sekä 1938 raamatunlaitosten jouluevankeliumien kielen tyyli on vanhanaikaista ja siksi juhlavantuntuista. Vuoden 1992 raamatunlaitoksen jouluevankeliumi on tyyliltään hyvää suomen kieltä, missä raamattukielen tyylin arvokkuus on säilytetty.
Tutkimus on kvalitatiivinen, deskriptiivinen tyylintutkimus. Tyylintutkimus on kielellisten piirteiden läpikäymistä ja niistä muodostuvan tyylin analysointia. Se pyrkii kuvaamaan tekstin erilaisten kielellisten piirteiden merkitystä tekstiä tulkittaessa. Tyylintutkimuksessa tutkitaan kielellisiä valintoja ja kuvataan niitä sekä niiden vaikutusta tekstin kokonaisuuteen. Pyrin kuvaamaan raamatunlaitosten jouluevankeliumien kielen tyyliä ortografian, fonologian, morfologian, syntaksin ja leksikon osalta.
Tutkimuksessa havaitaan, että kontekstuaaliset seikat huomioon ottaen vuoden 1642 raamatunlaitoksen jouluevankeliumin kielen tyyli on silloisen kirjasuomen tyylin mukaista. Raamatun kielestä tuli pakostakin kirjakielen pohja muun suomenkielisen kirjallisuuden puuttuessa. Myöhempiä suomenkielisiä raamatunlaitoksia laadittaessa tilanne on ollut toinen: kieli on alkanut vakiintua ja kehittyä. Siitä huolimatta Raamatun kieli on pysynyt lähes samana joitain lähinnä ortografisia muutoksia ja parannuksia lukuun otta-matta. Kielen eriydyttyä eri kielimuodoiksi ja tyylilajeiksi uskonnollinen kieli haarautui omaksi lajikseen ja konservatiivisuutensa vuoksi säilytti vanhahtaviksi tulleita rakenteita kaikilla kielen osa-alueilla. Muun muassa tämän perusteella voidaan todeta, että vuosien 1758, 1776, 1777 sekä 1938 raamatunlaitosten jouluevankeliumien kielen tyyli on vanhanaikaista ja siksi juhlavantuntuista. Vuoden 1992 raamatunlaitoksen jouluevankeliumi on tyyliltään hyvää suomen kieltä, missä raamattukielen tyylin arvokkuus on säilytetty.