Liikkeen luovutus ja työsuhdeturva
Pihlajaniemi, Anita (2015)
Pihlajaniemi, Anita
2015
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielman kohteena on liikkeen luovutuksen yhteydessä toteutuva työsuhdeturva. Työsuhteen käsite on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Pitkät työsuhteet ovat historiaa ja työnantajat muuttuvat yrityskauppojen, ulkoistamisen, fuusioiden, ostopalvelusopimusten, kuntajaon ja työvoiman vuokrasopimusten myötä huomaamatta. Luovutuksessa työntekijän työehdot ja sitä mukaan työsuhdeturva saattavat heikentyä.
Liikkeen luovutuksesta säädetään työsopimuslaissa ja taustalla ohjaa liikkeenluovutusdirektiivi. Yhteistoimintalaki määrittelee työnantajan ilmoitus- ja neuvotteluvelvollisuuden. Mikäli luovutus tulkitaan työsopimuslain mukaiseksi liikkeen luovutukseksi, tulee työntekijän asema pysyä ennallaan ja työnantaja ei voi pääsääntöisesti muuttaa työntekijän työehtoja tai irtisanoa häntä. Jos työntekijä irtisanoo itsensä työehtojen olennaisen heikentymisen vuoksi, voidaan tätä pitää työnantajan vastuulla olevana irtisanomisena. Liikkeen luovutuksen työoikeudellinen käsite on muuttunut oikeuskäytännön ja vallitsevien oikeuspoliittisten teesien myötä. Oikeuskäytäntöä on paljon (EUT, KKO ja TT) ja siinä korostetaan kokonaisharkintaa ja muuttuvien työolojen huomioon ottamista. Irtisanominen on mahdollista taloudellisin ja tuotannollisin perustein irtisanomisaikaa noudattaen, jos luovutuksen vuoksi järjestellään toimintoja ja työ vähentyy olennaisesti ja pysyvästi ja siihen on asiallinen ja painava syy.
Lainsäädännöltä vaaditaan nopeaa reagointia pystyäkseen turvaamaan työntekijöiden taloudelliset oikeudet muuttuvissa tilanteissa. Työntekijän oikeusturvaodotus ei ole aina hyvä ja liian usein joustoa haetaan vain työntekijän kustannuksella. Oikeus vähintään irtisanomisajan pituiseen siirtymäaikaan työehtosopimuksesta toisen työehtosopimuksen soveltamisalaan siirryttäessä pitäisi turvata. Dynaaminen työehtosopimusviittaus tulisi tunnustaa työsopimuksen ehdoksi, joka siirtyy luovutuksensaaja sitovaksi. Myös työnantajan korvausvastuuta tulisi laajentaa tilanteissa, joissa työntekijä irtisanoo itsensä työehtojen olennaisesti heikennyttyä. Työsuhdeturvaa lujittamalla tunnustettaisiin työntekijöihin sitoutunut inhimillinen pääoma yrityksen kilpailukykyä vahvistavana resurssina.
Liikkeen luovutuksesta säädetään työsopimuslaissa ja taustalla ohjaa liikkeenluovutusdirektiivi. Yhteistoimintalaki määrittelee työnantajan ilmoitus- ja neuvotteluvelvollisuuden. Mikäli luovutus tulkitaan työsopimuslain mukaiseksi liikkeen luovutukseksi, tulee työntekijän asema pysyä ennallaan ja työnantaja ei voi pääsääntöisesti muuttaa työntekijän työehtoja tai irtisanoa häntä. Jos työntekijä irtisanoo itsensä työehtojen olennaisen heikentymisen vuoksi, voidaan tätä pitää työnantajan vastuulla olevana irtisanomisena. Liikkeen luovutuksen työoikeudellinen käsite on muuttunut oikeuskäytännön ja vallitsevien oikeuspoliittisten teesien myötä. Oikeuskäytäntöä on paljon (EUT, KKO ja TT) ja siinä korostetaan kokonaisharkintaa ja muuttuvien työolojen huomioon ottamista. Irtisanominen on mahdollista taloudellisin ja tuotannollisin perustein irtisanomisaikaa noudattaen, jos luovutuksen vuoksi järjestellään toimintoja ja työ vähentyy olennaisesti ja pysyvästi ja siihen on asiallinen ja painava syy.
Lainsäädännöltä vaaditaan nopeaa reagointia pystyäkseen turvaamaan työntekijöiden taloudelliset oikeudet muuttuvissa tilanteissa. Työntekijän oikeusturvaodotus ei ole aina hyvä ja liian usein joustoa haetaan vain työntekijän kustannuksella. Oikeus vähintään irtisanomisajan pituiseen siirtymäaikaan työehtosopimuksesta toisen työehtosopimuksen soveltamisalaan siirryttäessä pitäisi turvata. Dynaaminen työehtosopimusviittaus tulisi tunnustaa työsopimuksen ehdoksi, joka siirtyy luovutuksensaaja sitovaksi. Myös työnantajan korvausvastuuta tulisi laajentaa tilanteissa, joissa työntekijä irtisanoo itsensä työehtojen olennaisesti heikennyttyä. Työsuhdeturvaa lujittamalla tunnustettaisiin työntekijöihin sitoutunut inhimillinen pääoma yrityksen kilpailukykyä vahvistavana resurssina.