Sähköisten palvelujen arvonlisäverotus Euroopan unionissa
Perasto, Terhi (2011)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena on muodostaa yleiskuva sähköisten palvelujen arvonlisäverotuksesta Euroopan unionissa. Lisäksi tavoitteena on selvittää liittyykö sähköisten palvelujen arvonlisäverotukseen minkäänlaisia neutraliteettihäiriöitä. Sähköiset palvelut ovat kokonaan tietoverkkojen välityksellä toimitettavia suorituksia. Niiden ominaispiirteet aiheuttavat sen, että arvonlisäverotusta voi toisinaan olla jopa mahdotonta toteuttaa. Euroopan unionissa, jossa arvonlisäverot muodostavat merkittävän tulonlähteen, halutaan kuitenkin varmistaa sähköisten palvelujen arvonlisäverotuksen toteutuminen tarvittaessa erilaisin direktiivimuutoksin.
Sähköisten palvelujen arvonlisäverotuksen tutkiminen EU:ssa edellyttää ensinnäkin sähköisten palvelujen määrittelemistä, mikä sekin voi tapauskohtaisesti olla hankalaa. Lisäksi, on tiedettävä, ketä voidaan EU:n arvonlisäverolainsäädännön mukaan pitää verovelvollisena. Myös kiinteän toimipaikan määrittely kuuluu olennaisena osana arvonlisäverokohtelun selvittämiseen.
Tutkielman lähestymistapana on lainoppi. Sähköisten palvelujen arvonlisäverotusta selvitetään direktiivien ja oikeuskirjallisuuden avulla, direktiivien osalta viitataan myös Suomen arvonlisäverolain vastaaviin kohtiin. Tutkielman perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että sähköisten palvelujen arvonlisäverotus Euroopan unionissa on hyvin haasteellista. Sähköisten palvelujen luonne itsessään aiheuttaa haasteita jäsenvaltioiden verohallinnoille, mutta vaikutuksensa on myös sillä, että jäsenvaltiot saattavat määritellä sähköiset palvelut eri tavoin. Myöskään neutraliteettihäiriöiltä ei ole tutkielman perusteella vältytty.
Sähköisten palvelujen arvonlisäverotuksen tutkiminen EU:ssa edellyttää ensinnäkin sähköisten palvelujen määrittelemistä, mikä sekin voi tapauskohtaisesti olla hankalaa. Lisäksi, on tiedettävä, ketä voidaan EU:n arvonlisäverolainsäädännön mukaan pitää verovelvollisena. Myös kiinteän toimipaikan määrittely kuuluu olennaisena osana arvonlisäverokohtelun selvittämiseen.
Tutkielman lähestymistapana on lainoppi. Sähköisten palvelujen arvonlisäverotusta selvitetään direktiivien ja oikeuskirjallisuuden avulla, direktiivien osalta viitataan myös Suomen arvonlisäverolain vastaaviin kohtiin. Tutkielman perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että sähköisten palvelujen arvonlisäverotus Euroopan unionissa on hyvin haasteellista. Sähköisten palvelujen luonne itsessään aiheuttaa haasteita jäsenvaltioiden verohallinnoille, mutta vaikutuksensa on myös sillä, että jäsenvaltiot saattavat määritellä sähköiset palvelut eri tavoin. Myöskään neutraliteettihäiriöiltä ei ole tutkielman perusteella vältytty.