Metsästysoikeuden luovutus
Peltonen, Martti (2010)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Metsästyksen merkitys ihmisille ja kansantaloudelle on muuttunut merkittävästi viimei-sen kolmensadan vuoden aikana. Aluksi Tapion karja tarjosi elinmahdollisuudet salo-seuduille muuttaneille uudisraivaajille. Riistasta saatiin välttämätön lisä ruokapöytiin. Lisäksi turkisnahat lisäsivät pyynmiesten varallisuutta ja toimivathan nahat myös mak-suvälineinä. Kruunun intressi kohdistui myös voimakkaasti turkiksiin.
Yhteiskunnalla ei tuolloin ollut tukiverkostoja samalla tavalla kuten nykyään. Jos ottaa hieman vapautta, voi sanoa, että metsälle meno vastasi nykyajan ruokakasseja, joita jaetaan avustuksina puutteessa eläville. Lapsiluku perheissä oli suuri, joten ruokaa tar-vittiin metsästä lisäämään peltotilkkujen antimia.
Elintason hiljalleen kohotessa metsästyksen luonne on muuttunut enemmän vapaa-ajan harrastuksen suuntaan. Enää ei tarvitse lähteä metsälle ruuan haku mielessä, vaan met-sästyksestä haetaan vastapainoa kiireiselle elämänmenolle. Metsällä käynnin sosiaalinen merkitys perustuu yhdessäoloon, josta lienee entisaikojenkin metsämiehet nauttineet ankarista olosuhteista huolimatta.
Metsästysoikeus sidottiin poliittisin perustein maanomistukseen Suomen ollessa Ruotsin itäisin maakunta. Tällaisena järjestelmä on säilynyt nykyhetkeen saakka. Metsästysoi-keuden omistajat eivät yksin nauttineet oikeudestaan, vaan salametsästys heidän mail-laan rehotti aina viime vuosisadan puoleenväliin saakka. Kaikki maanomistajat eivät tosin piitanneet valvoa oikeuksiaan osoittaen näin solidaarisuuttaan huonommassa ase-massa olevia kohtaan. Tiiviissä maalaisyhteisössä tällainen menettely on varsin ymmär-rettävää. Mutta ajan edetessä Suomen itsenäisyyden alussa säädettiin joukko metsästystä koskevia lakeja. Metsästysseuroja alettiin perustaa vilkkaasti ja organisoiduttiin jär-jestelmäksi, jossa valtiovalta sääntelee pyyntiaikoja ja joidenkin lajien osalta myös saa-liskiintiöitä. Valtion organisaatioon perustetut riistanhoitopiirit ja riistanhoitoyhdistykset tukevat metsästysseuroja riistanhoitoon ja muuhun metsästykseen liittyvissä kysy-myksissä. Samalla ne toimivat linkkinä julkisen vallan ja kansalaisten välillä alaansa liittyvissä asioissa.
Metsästäjien yhdistyessä seuraksi tarvitaan yhteinen metsästysalue, jolla metsästystä voidaan harjoittaa. Seurojen toimintaa säätelevät mm metsästyslaki ja -asetus, yhdistys-laki ja seuran säännöt. Tältä pohjalta seura voi tehdä sopimuksia, joilla hankitaan met-sästysoikeutta jäsenistön käyttöön. Oikeudet hankitaan tietenkin niiden omistajilta eli maanomistajilta. Suomessa on erilaisia maanomistajia, jotka erilaisuudestaan huolimatta omistavat metsästysoikeuden mailleen. Ongelmaksi muodostuu vain, ovatko tehdyt vuokrasopimukset päteviä vai oikeusvaikutusta vailla. Sopimus voi olla muodollisesti pätevän näköinen, mutta asiasisällöltään tai allekirjoittajien osalta väärin laadittu.
Aloite metsästysmaan vuokraamiseen lähtee yleensä metsästysseuran taholta. On varsin tärkeää tehdä sopimus laillisen oikeuden omistajan kanssa. Tähän auttavat maahamme luodut maanomistuksesta kertovat järjestelmät. Toinen yhtä tärkeä seikka on tietää, onko tehty päällekkäisiä sopimuksia. Tähän ei avuksi ole tarjolla juuri muuta kuin oikeu-denomistajan hyvä muisti. Päällekkäiset sopimukset paljastuvat kyllä käytännössä, kun samalla alueella alkaa kuljeskella eri seurojen erämiehiä. Nämä tapaukset voivat johtaa ikäviin riitoihin, jotka jatkuessaan haittaavat pahasti pienillä paikkakunnilla myös muu-takin elämää.
Metsästysoikeuden omistajina ovat yksityiset tai julkisoikeudelliset tahot. Omistuspoh-jan huomioiminen sopimuksia solmittaessa on sopimuksen pätevyyden kannalta tärkeää.
Yhtä tärkeää on huomioida vuokranottajan pätevyys sopimusta solmittaessa. Vuokraso-pimusten pätevyyttä arvioidaan satunnaisesti. Yleensä se tulee kysymykseen silloin, kun hirvenkaatolupia haettaessa seurojen välillä on riitoja tai epäselvyyksiä, joihin riistan-hoitoviranomaiset joutuvat ottamaan kantaa. Samalla selvitetään alueiden metsästysoi-keudelliset perusteet.
Yhteiskunnalla ei tuolloin ollut tukiverkostoja samalla tavalla kuten nykyään. Jos ottaa hieman vapautta, voi sanoa, että metsälle meno vastasi nykyajan ruokakasseja, joita jaetaan avustuksina puutteessa eläville. Lapsiluku perheissä oli suuri, joten ruokaa tar-vittiin metsästä lisäämään peltotilkkujen antimia.
Elintason hiljalleen kohotessa metsästyksen luonne on muuttunut enemmän vapaa-ajan harrastuksen suuntaan. Enää ei tarvitse lähteä metsälle ruuan haku mielessä, vaan met-sästyksestä haetaan vastapainoa kiireiselle elämänmenolle. Metsällä käynnin sosiaalinen merkitys perustuu yhdessäoloon, josta lienee entisaikojenkin metsämiehet nauttineet ankarista olosuhteista huolimatta.
Metsästysoikeus sidottiin poliittisin perustein maanomistukseen Suomen ollessa Ruotsin itäisin maakunta. Tällaisena järjestelmä on säilynyt nykyhetkeen saakka. Metsästysoi-keuden omistajat eivät yksin nauttineet oikeudestaan, vaan salametsästys heidän mail-laan rehotti aina viime vuosisadan puoleenväliin saakka. Kaikki maanomistajat eivät tosin piitanneet valvoa oikeuksiaan osoittaen näin solidaarisuuttaan huonommassa ase-massa olevia kohtaan. Tiiviissä maalaisyhteisössä tällainen menettely on varsin ymmär-rettävää. Mutta ajan edetessä Suomen itsenäisyyden alussa säädettiin joukko metsästystä koskevia lakeja. Metsästysseuroja alettiin perustaa vilkkaasti ja organisoiduttiin jär-jestelmäksi, jossa valtiovalta sääntelee pyyntiaikoja ja joidenkin lajien osalta myös saa-liskiintiöitä. Valtion organisaatioon perustetut riistanhoitopiirit ja riistanhoitoyhdistykset tukevat metsästysseuroja riistanhoitoon ja muuhun metsästykseen liittyvissä kysy-myksissä. Samalla ne toimivat linkkinä julkisen vallan ja kansalaisten välillä alaansa liittyvissä asioissa.
Metsästäjien yhdistyessä seuraksi tarvitaan yhteinen metsästysalue, jolla metsästystä voidaan harjoittaa. Seurojen toimintaa säätelevät mm metsästyslaki ja -asetus, yhdistys-laki ja seuran säännöt. Tältä pohjalta seura voi tehdä sopimuksia, joilla hankitaan met-sästysoikeutta jäsenistön käyttöön. Oikeudet hankitaan tietenkin niiden omistajilta eli maanomistajilta. Suomessa on erilaisia maanomistajia, jotka erilaisuudestaan huolimatta omistavat metsästysoikeuden mailleen. Ongelmaksi muodostuu vain, ovatko tehdyt vuokrasopimukset päteviä vai oikeusvaikutusta vailla. Sopimus voi olla muodollisesti pätevän näköinen, mutta asiasisällöltään tai allekirjoittajien osalta väärin laadittu.
Aloite metsästysmaan vuokraamiseen lähtee yleensä metsästysseuran taholta. On varsin tärkeää tehdä sopimus laillisen oikeuden omistajan kanssa. Tähän auttavat maahamme luodut maanomistuksesta kertovat järjestelmät. Toinen yhtä tärkeä seikka on tietää, onko tehty päällekkäisiä sopimuksia. Tähän ei avuksi ole tarjolla juuri muuta kuin oikeu-denomistajan hyvä muisti. Päällekkäiset sopimukset paljastuvat kyllä käytännössä, kun samalla alueella alkaa kuljeskella eri seurojen erämiehiä. Nämä tapaukset voivat johtaa ikäviin riitoihin, jotka jatkuessaan haittaavat pahasti pienillä paikkakunnilla myös muu-takin elämää.
Metsästysoikeuden omistajina ovat yksityiset tai julkisoikeudelliset tahot. Omistuspoh-jan huomioiminen sopimuksia solmittaessa on sopimuksen pätevyyden kannalta tärkeää.
Yhtä tärkeää on huomioida vuokranottajan pätevyys sopimusta solmittaessa. Vuokraso-pimusten pätevyyttä arvioidaan satunnaisesti. Yleensä se tulee kysymykseen silloin, kun hirvenkaatolupia haettaessa seurojen välillä on riitoja tai epäselvyyksiä, joihin riistan-hoitoviranomaiset joutuvat ottamaan kantaa. Samalla selvitetään alueiden metsästysoi-keudelliset perusteet.