Kuluttajaluoton markkinointi - Luotonantajan tiedonantovelvollisuus ja hyvä luotonantotapa
Peltomäki, Jarmo (2014)
2014
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Kuluttajaluottoihin on liittynyt paljon ongelmia. Suuri osa näistä ongelmista on koskenut luotonantajan kuluttajaluottojen markkinointia. Luotonantajan kuluttajaluottojen markkinointi on usein voinut olla lainsäädännön kannalta puutteellista tai muuten virheellistä. Kuluttajaluottojen markkinointiin liittyvien puutteiden tai virheiden on katsottu osaltaan vaikuttaneen kuluttajien kuluttajaluottojen holtittomaan käyttämiseen ja tämän seurauksena kuluttajien kasvaneisiin velkaongelmiin. Kuluttajaluottoja koskevaan lainsäädäntöön on tämän johdosta tehty useita uudistuksia viime vuosien aikana. Nämä uudistukset ovat pääsääntöisesti tehneet kuluttajaluottojen markkinointia koskevasta sääntelystä tiukempaa luotonantajan näkökulmasta. Tämän vuoksi tutkielmassa perehdytään luotonantajan kuluttajaluoton markkinointiin ja sen tämän hetkiseen oikeudelliseen sääntelyyn.
Tärkeimmät kuluttajaluottojen markkinointia koskevista säännöksistä löytyvät kansallisesta kuluttajansuojalaista. Kuluttajaluottojen markkinoinnin osalta kuluttajansuojalaissa keskeisiä lukuja ovat kuluttajansuojalain 2 luku, jonka säännökset koskevat markkinointia ja menettelyitä asiakassuhteessa sekä kuluttajansuojalain 7 luku, jonka säännökset koskevat erityisesti kuluttajaluottoja. Tutkimusmetodi tutkielmassa on oikeusdogmaattinen. Lainsäädännön sisältöä tulkitsemalla ja sitä systematisoimalla pyritään selvittämään luotonantajan velvollisuudet, erityisesti luotonantajan tiedonantovelvollisuuden sekä hyvän luotonantotavan osalta. Tämän lisäksi pyritään tunnistamaan lainsäädännön mahdollisesti tarjoama joustovara luotonantajalle kuluttajaluoton markkinoinnin suhteen.
Luotonantajan kuluttajaluoton markkinointiin liittyvät puutteet tai virheet ovat yleensä koskeneet luotonantajan tiedonantovelvollisuutta. Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti on hyvän luotonantotavan vastaista sekä kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä. Luotonantajan tulee näin ollen erityisesti kuluttajaluottoa markkinoidessaan kiinnittää huomiota informaation laatuun ja sen riittävyyteen.
Tärkeimmät kuluttajaluottojen markkinointia koskevista säännöksistä löytyvät kansallisesta kuluttajansuojalaista. Kuluttajaluottojen markkinoinnin osalta kuluttajansuojalaissa keskeisiä lukuja ovat kuluttajansuojalain 2 luku, jonka säännökset koskevat markkinointia ja menettelyitä asiakassuhteessa sekä kuluttajansuojalain 7 luku, jonka säännökset koskevat erityisesti kuluttajaluottoja. Tutkimusmetodi tutkielmassa on oikeusdogmaattinen. Lainsäädännön sisältöä tulkitsemalla ja sitä systematisoimalla pyritään selvittämään luotonantajan velvollisuudet, erityisesti luotonantajan tiedonantovelvollisuuden sekä hyvän luotonantotavan osalta. Tämän lisäksi pyritään tunnistamaan lainsäädännön mahdollisesti tarjoama joustovara luotonantajalle kuluttajaluoton markkinoinnin suhteen.
Luotonantajan kuluttajaluoton markkinointiin liittyvät puutteet tai virheet ovat yleensä koskeneet luotonantajan tiedonantovelvollisuutta. Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti on hyvän luotonantotavan vastaista sekä kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä. Luotonantajan tulee näin ollen erityisesti kuluttajaluottoa markkinoidessaan kiinnittää huomiota informaation laatuun ja sen riittävyyteen.