Translation Strategies in the two Translations of Minna Canth's Anna Liisa
Peltokangas, Henna (2004)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena oli tutkia käännösstrategioita Minna Canthin näytelmän Anna Liisa kahdessa käännöksessä. Molemmat käännökset ovat valmistuneet vuonna 1997, toisen on kääntänyt Steve Stone Teatterin Tiedotuskeskuksen toimeksiantona, ja toinen on Aili ja Austin Flintin käännös, jonka toimeksiantaja on Suomen Kirjallisuuden Tiedotuskeskus. Tutkimuksessa keskityttiin puhetyyliin ja muihin kulttuurispesifisiin elementteihin, koska juuri näillä alueilla suurimmat erot käännösten välillä todennäköisesti tulisivat esiin.
Työn tarkoituksena oli tutkia onko toimeksiannoilla eroa, eli voidaanko erot selittää erilaisista toimeksiannoista johtuviksi. Stonen käännös oli suunnattu teatterin ammattilaisille ja käännöksen tarkoituksena oli saada näytelmä ulkomailla esitettäväksi. Flintien käännös julkaistiin teoksessa kahden muun suomalaisen naisnäytelmäkirjailijan käännösten kanssa. Tätä käännöstä käytettiin myös oppikirjana. Ensimmäinen käännös oli siis tarkoitettu lähinnä pohjaksi esitykselle ja toinen esittämisen lisäksi myös luettavaksi.
Teoreettisen pohjan tutkimukselle muodosti käsitys kohdentamisen merkityksestä käännösstrategian valinnassa. Ellei käännöksellä ole tiettyä tarkasti määriteltyä kohdetta, se seuraa lähtötekstiä tarkemmin kuin jos käännöksellä on tietty ajallisesti ja paikallisesti määritelty esitys. Näiden kahden ääripään välissä on vielä käännös, jonka pohjalta luodaan uusi lähtöteksti.
Tutkimus osoitti, että toimeksiannot vaikuttivat merkittävästi lopputulokseen. Julkaistu käännös oli uskollisempi lähtötekstille kuin käsikirjoituskäännös, joka oli vapaampi ja jätti tilaa ammattilaisten tulkinnalle. Kummallakaan käännöksellä ei ollut tiettyä kohdetta, joten molemmat olivat varsin uskollisia lähtötekstille.
Työn tarkoituksena oli tutkia onko toimeksiannoilla eroa, eli voidaanko erot selittää erilaisista toimeksiannoista johtuviksi. Stonen käännös oli suunnattu teatterin ammattilaisille ja käännöksen tarkoituksena oli saada näytelmä ulkomailla esitettäväksi. Flintien käännös julkaistiin teoksessa kahden muun suomalaisen naisnäytelmäkirjailijan käännösten kanssa. Tätä käännöstä käytettiin myös oppikirjana. Ensimmäinen käännös oli siis tarkoitettu lähinnä pohjaksi esitykselle ja toinen esittämisen lisäksi myös luettavaksi.
Teoreettisen pohjan tutkimukselle muodosti käsitys kohdentamisen merkityksestä käännösstrategian valinnassa. Ellei käännöksellä ole tiettyä tarkasti määriteltyä kohdetta, se seuraa lähtötekstiä tarkemmin kuin jos käännöksellä on tietty ajallisesti ja paikallisesti määritelty esitys. Näiden kahden ääripään välissä on vielä käännös, jonka pohjalta luodaan uusi lähtöteksti.
Tutkimus osoitti, että toimeksiannot vaikuttivat merkittävästi lopputulokseen. Julkaistu käännös oli uskollisempi lähtötekstille kuin käsikirjoituskäännös, joka oli vapaampi ja jätti tilaa ammattilaisten tulkinnalle. Kummallakaan käännöksellä ei ollut tiettyä kohdetta, joten molemmat olivat varsin uskollisia lähtötekstille.