Hyvä hallinto ja asiakirjajulkisuus
Pelkonen, Jussi (2003)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Julkisuusperiaate kuuluu keskeisenä yksilön ja yleisön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia turvaavana elementtinä pohjoismaiseen demokratiaan. Asiakirjajulkisuus on julkisuuden ilmenemismuodoista keskeisin, sillä hallintoasioiden käsittely on varsin rajallisesti julkista ja viranomaistoiminnan julkisuuden toteutuminen viranomaisen tiedottamisvelvollisuuden kautta riippuu viime kädessä viranomaisten omasta aktiivisuudesta ja yleisön tiedonsaantitarpeiden arvioinnista. Hyvän hallinnon periaate liittyy asiakirjajulkisuuteen lähtökohtaisesti kahdella eri tavalla. Ensinnäkin asiakirjajulkisuus on yksi hyvän hallinnon vaatimuksista ja takeista. Toiseksi hyvän hallinnon muut osaperiaatteet ja vaatimukset vaikuttavat asiakirjajulkisuuden toteuttamiseen ja sitä koskevien säännösten tulkintaan.
Tutkimuksessa selvitetään lainsäädännön ja oikeusperiaatteiden pohjalta, mitä on hyvän hallinnon periaatteen mukainen yleisön asiakirjajulkisuus ja miten se toteutuu julkisuuslain yksittäisissä säännöksissä. Erityisenä tavoitteena on nostaa esille hyvän hallinnon periaatteen ja julkisuusperiaatteen kannalta ongelmallisia julkisuuslain säännöksiä ja hakea niihin julkisuusmyönteistä ja hyvän hallinnon vaatimusten mukaista tulkintaa.
Tutkimus on lähestymistavaltaan lainopillinen, sillä siinä tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta. Tutkimuskohteena on säädännäisen oikeuden osalta lähinnä PeL:n 12 §:n 2 momentti, PeL:n 21 § ja julkisuuslain säännökset lähes kokonaisuudessaan sekä oikeusperiaatteiden osalta hyvään hallintoon kuuluvat oikeusperiaatteet. Tutkimuksen aihe kuuluu julkisoikeuden alaan. Tutkimuksen näkökulma on hyvän hallinnon periaatteen luonteesta johtuen yksilölähtöinen, yksilön etuja ja oikeuksia korostava. Tämä merkitsee ennen kaikkea sitä, että kulloinkin kyseessä olevaa julkisuuslain säännöstä on tulkittu ja käsitelty hyvän hallinnon- ja julkisuusperiaatteen lähtökohdista yksilön ja yleisön tiedonsaantioikeuksia korostaen.
Julkisuusperiaate ja hyvän hallinto periaate kohdistavat asiakirjajulkisuuteen monenlaisia yhteneviä vaatimuksia. Lähtökohtaisesti ne molemmat edellyttävät julkisuuden mahdollisimman laaja-alaista ja vaivatonta toteuttamista. Hyvän hallinnon eri osatekijät ja periaatteet edellyttävät kuitenkin julkisuutta rajoitettavan monenlaisissa tilanteissa ja monenlaisten intressien suojelemiseksi. Hyvään hallintoon kuuluu, että asiakirjajulkisuutta ja julkisuusperiaatteen toteutumista rajoitetaan yksilön muiden (perus-)oikeuksien, yhteiskunnan toimivuuden ja viranomaistoiminnan edellytysten turvaamiseksi silloin, kun se on välttämätöntä.
Keskeisimpinä julkisuuslain soveltamis- ja tulkintaongelmina tutkimuksessa nousevat esille: JulkL:n 4 §:n 2 momentti ja sen osalta erityisesti julkisen vallan käsite; JulkL:n 5 §:n 1 momentti ja siinä käytetty viestin käsite sekä JulkL:n 14 §:n 4 momentin soveltamisala. Julkisuuslain soveltamisen edellytyksenä yksityisoikeudellisten ja välillisen julkisen hallinnon toimijoiden osalta on JulkL:n 4 §:n 2 momentin mukaan, että ne käyttävät julkista valtaa julkista tehtävää hoitaessaan. JulkL:n 4 §:n 2 momentin julkisen vallan käsite tulee ymmärtää perinteisessä oikeustieteellisessä doktriinissa määriteltyä julkisen vallan ydintä laajemmaksi niin, että kaikki julkisuusperiaatteen ja julkisuuslain tarkoituksen kannalta olennaiset tiedot kuten tiedot, jotka ovat tarpeen julkisten varojen käytön ja julkisten tehtävien hoidon valvomiseksi, kuuluvat julkisuuslain soveltamisalaan ja julkisuusolettaman piiriin. Julkisuuslain 5 §:n 1 momenttia tulkittaessa on huomioitava, että viestin käsite on julkisuuslaissa määritelty julkisuuslain tarkoitusta varten. Näin ollen kaikki sellaiset merkkien yhdistelmät, joista tiedon saaminen on tarpeen julkisuuslain tarkoituksen toteuttamiseksi, kuuluvat lähtökohtaisesti viestin ja asiakirjan käsitteen piiriin, siitä riippumatta, kuinka laajasta informaatiokokonaisuudesta on kysymys. Soveltamisalaltaan epäselvää JulkL:n 14 §:n 4 momenttia on myös tulkittava perusoikeusmyönteisesti siten, että siinä asetettu kuukauden määräaika koskee myös muihin kuin julkisiin asiakirjoihin kohdistuvien tietopyyntöjen käsittelyä.
Tutkimuksessa selvitetään lainsäädännön ja oikeusperiaatteiden pohjalta, mitä on hyvän hallinnon periaatteen mukainen yleisön asiakirjajulkisuus ja miten se toteutuu julkisuuslain yksittäisissä säännöksissä. Erityisenä tavoitteena on nostaa esille hyvän hallinnon periaatteen ja julkisuusperiaatteen kannalta ongelmallisia julkisuuslain säännöksiä ja hakea niihin julkisuusmyönteistä ja hyvän hallinnon vaatimusten mukaista tulkintaa.
Tutkimus on lähestymistavaltaan lainopillinen, sillä siinä tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta. Tutkimuskohteena on säädännäisen oikeuden osalta lähinnä PeL:n 12 §:n 2 momentti, PeL:n 21 § ja julkisuuslain säännökset lähes kokonaisuudessaan sekä oikeusperiaatteiden osalta hyvään hallintoon kuuluvat oikeusperiaatteet. Tutkimuksen aihe kuuluu julkisoikeuden alaan. Tutkimuksen näkökulma on hyvän hallinnon periaatteen luonteesta johtuen yksilölähtöinen, yksilön etuja ja oikeuksia korostava. Tämä merkitsee ennen kaikkea sitä, että kulloinkin kyseessä olevaa julkisuuslain säännöstä on tulkittu ja käsitelty hyvän hallinnon- ja julkisuusperiaatteen lähtökohdista yksilön ja yleisön tiedonsaantioikeuksia korostaen.
Julkisuusperiaate ja hyvän hallinto periaate kohdistavat asiakirjajulkisuuteen monenlaisia yhteneviä vaatimuksia. Lähtökohtaisesti ne molemmat edellyttävät julkisuuden mahdollisimman laaja-alaista ja vaivatonta toteuttamista. Hyvän hallinnon eri osatekijät ja periaatteet edellyttävät kuitenkin julkisuutta rajoitettavan monenlaisissa tilanteissa ja monenlaisten intressien suojelemiseksi. Hyvään hallintoon kuuluu, että asiakirjajulkisuutta ja julkisuusperiaatteen toteutumista rajoitetaan yksilön muiden (perus-)oikeuksien, yhteiskunnan toimivuuden ja viranomaistoiminnan edellytysten turvaamiseksi silloin, kun se on välttämätöntä.
Keskeisimpinä julkisuuslain soveltamis- ja tulkintaongelmina tutkimuksessa nousevat esille: JulkL:n 4 §:n 2 momentti ja sen osalta erityisesti julkisen vallan käsite; JulkL:n 5 §:n 1 momentti ja siinä käytetty viestin käsite sekä JulkL:n 14 §:n 4 momentin soveltamisala. Julkisuuslain soveltamisen edellytyksenä yksityisoikeudellisten ja välillisen julkisen hallinnon toimijoiden osalta on JulkL:n 4 §:n 2 momentin mukaan, että ne käyttävät julkista valtaa julkista tehtävää hoitaessaan. JulkL:n 4 §:n 2 momentin julkisen vallan käsite tulee ymmärtää perinteisessä oikeustieteellisessä doktriinissa määriteltyä julkisen vallan ydintä laajemmaksi niin, että kaikki julkisuusperiaatteen ja julkisuuslain tarkoituksen kannalta olennaiset tiedot kuten tiedot, jotka ovat tarpeen julkisten varojen käytön ja julkisten tehtävien hoidon valvomiseksi, kuuluvat julkisuuslain soveltamisalaan ja julkisuusolettaman piiriin. Julkisuuslain 5 §:n 1 momenttia tulkittaessa on huomioitava, että viestin käsite on julkisuuslaissa määritelty julkisuuslain tarkoitusta varten. Näin ollen kaikki sellaiset merkkien yhdistelmät, joista tiedon saaminen on tarpeen julkisuuslain tarkoituksen toteuttamiseksi, kuuluvat lähtökohtaisesti viestin ja asiakirjan käsitteen piiriin, siitä riippumatta, kuinka laajasta informaatiokokonaisuudesta on kysymys. Soveltamisalaltaan epäselvää JulkL:n 14 §:n 4 momenttia on myös tulkittava perusoikeusmyönteisesti siten, että siinä asetettu kuukauden määräaika koskee myös muihin kuin julkisiin asiakirjoihin kohdistuvien tietopyyntöjen käsittelyä.