Rooman keisarikunnan hajoamisen taloudelliset syyt

Abstract

Rooman imperiumi hallitsi Eurooppaa vuosisatoja. Rooma oli sitonut eri kansallisuuksista koostuvan valtakuntansa sotilaallisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti yhteen. Roomassa saavutettiin antiikin ajan mittapuun mukaan merkittävää taloudellista kehitystä. Rooman vaurauden päivinä maailmankauppa oli niin edistynyttä, että suhteellisen edun periaatteiden mukaan imperiumin eri alueet erikoistuivat tuottamaan eri hyödykkeitä. Miten Rooman keisarikunta ajautui myöhemmin ongelmiin, vaikka rajoilla uhkaavat kansat eivät olleet läheskään niin kehittyneitä kuin Rooman keisarikunta?

Taloudellisia syitä tutkittaessa havaitaan, ettei Rooman talousrakenne ollut tarpeeksi monipuolinen. Rooma sai tulonsa riistämällä provinssejaan armeijansa turvin. Miehitetyt alueet ryöstettiin ja asetettiin verotettavaksi. Riistoon perustuva talous ei voinut kuitenkaan kasvaa jatkuvasti, sillä uusia vauraita miehitettäviä alueita ei ollut. Lisäksi Rooman armeijalla oli sama ongelma kuin pääomalla yleensäkin. Aleneva rajatuottavuus vaikutti myös armeijaan. Legioonien miesmäärää ei voinut lisätä siinä toivossa, että miesmäärän lisääminen kasvattaisi samassa suhteessa tuloja. Pääomaa ja tässä tapauksessa Rooman armeijaa vaivasi kuluminen, sillä uusille miehitetyille alueille tarvittiin aina sotavoimia pitämään yllä järjestystä ja turvaamaan keisarikunnan levinneet rajat. Riistoon perustuva talous tuli vääjäämättä tiensä päähän, kun kasvumahdollisuuksien rajat tulivat vastaan.

Roomaan ei koskaan muodostunut yrittävää keskiluokkaa, sillä imperiumin vaurain osa väestöstä ei katsonut antiikin ihanteiden mukaan tarpeelliseksi sijoittaa pääomaansa parhaiten tuottaviin kohteisiin. Provinssien asema ei ollut enää puhtaasti keskushallintoa tukeva. Vaihtotasetta tarkastelemalla huomaamme, että Roomalla ei ollut antaa maailmalle mitään, jollei sotilaiden mukana tuomaa turvallisuuspalvelua lasketa sellaiseksi. Rooman ajauduttua taloudellisiin kriiseihin ja armeijan puuttuessa yhä enemmän imperiumin politiikkaan oli yhtenäinen Rooman keisarikunta tiensä päässä. Sotilaiden palkkojen kasvaessa ja siten alueiden miehityskustannusten kohotessa Rooman imperiumin optimikoko pieneni. Loppujen lopuksi Rooman keisarikunta jakaantui kahteen osaan, läntiseen Roomaan ja itäiseen Roomaan.