Läkaren svarar. En jämförelse mellan en kvinnas och en mans sätt att svara i läkarspalter.
Pajanen, Pia (2007)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Potilaan on joskus vaikea ymmärtää läääkärin käyttämää kieltä. Lääkärin pitäisikin ottaa huomioon se, kenen kanssa hän kommunikoi ja valita kielensä sen mukaan. Potilaan kanssa kommunikoidessa on käytettävä erilaista kieltä kuin lääkärikollekoiden kanssa kommunikoidessa.
Tutkielmassani tutkin ja vertaan kahden lääkärin, naisen ja miehen, käyttämää kieltä heidän vastatessaan potilaiden lähettämiin kysymyksiin viikkolehden lääkäripalstoilla. Minua kiinnosti onko sukupuolella merkitystä lääkärin tapaan käyttää kieltä.
Piirteet, joita lääkäreiden kielen käytössä tutkin, ovat asenne, vaikeiden ja vieraiden sanojen ja termien selittäminen sekä virkepituus. Tutkimuksessani asenne käsittää sen, miten lääkärit puhuttelevat potilasta, miten he aloittavat ja lopettavat vastauksensa sekä yleisen asenteen potilasta kohtaan, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, miten lääkärit asennoituvat mahdollisesti lohdutuksen tarpeessa olevaan potilaaseen.
Tutkimukseni tulosten mukaan sekä nais- että mieslääkärin tavassa käyttää kieltä heidän vastatessaan potilaille ilmeni eroavaisuuksia sekä omalle sukupuolelle tyypillisiä piirteitä. En voi kuitenkaan yleistää tutkimukseni tuloksia tyypillisiksi tietylle sukupuolelle ja väittää, että esimerkiksi naispuolinen lääkäri vastaa potilaalle tietyllä tavalla juuri siksi, että hän on nainen. Tutkimukseni koski vain vain näitä kahta yksilöä ja toteaisinkin sekä sukupuolen että persoonallisuuden vaikuttavan näiden kahden lääkärin tapaan käyttää kieltä heidän vastatessaan potilaille.
Tutkielmassani tutkin ja vertaan kahden lääkärin, naisen ja miehen, käyttämää kieltä heidän vastatessaan potilaiden lähettämiin kysymyksiin viikkolehden lääkäripalstoilla. Minua kiinnosti onko sukupuolella merkitystä lääkärin tapaan käyttää kieltä.
Piirteet, joita lääkäreiden kielen käytössä tutkin, ovat asenne, vaikeiden ja vieraiden sanojen ja termien selittäminen sekä virkepituus. Tutkimuksessani asenne käsittää sen, miten lääkärit puhuttelevat potilasta, miten he aloittavat ja lopettavat vastauksensa sekä yleisen asenteen potilasta kohtaan, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, miten lääkärit asennoituvat mahdollisesti lohdutuksen tarpeessa olevaan potilaaseen.
Tutkimukseni tulosten mukaan sekä nais- että mieslääkärin tavassa käyttää kieltä heidän vastatessaan potilaille ilmeni eroavaisuuksia sekä omalle sukupuolelle tyypillisiä piirteitä. En voi kuitenkaan yleistää tutkimukseni tuloksia tyypillisiksi tietylle sukupuolelle ja väittää, että esimerkiksi naispuolinen lääkäri vastaa potilaalle tietyllä tavalla juuri siksi, että hän on nainen. Tutkimukseni koski vain vain näitä kahta yksilöä ja toteaisinkin sekä sukupuolen että persoonallisuuden vaikuttavan näiden kahden lääkärin tapaan käyttää kieltä heidän vastatessaan potilaille.