Språklig humor i fyra Risto Räppääjä-böcker och deras översättningar till svenska
Ollikainen, Noora (2011)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella kielellistä huumoria sekä sen kääntämistä Sinikka ja Tiina Nopolan neljässä Risto Räppääjä -kirjassa ja niiden ruotsinnoksissa: millaista kielellistä huumoria kirjoissa esiintyy, ja kuinka kielellinen huumori välittyy kohdekielelle. Aiempien tutkimusten perusteella oletin, että kielellistä huumoria ei aina ole pystytty kääntämään, mutta että se olisi pääasiallisesti säilytetty käännöksessä, koska Risto Räppääjä -kirjoissa huumori on keskeisellä sijalla.
Tutkimukseni on tapaustutkimus, ja käytän siinä induktiivista metodia; lähtökohtanani on aineisto, jonka perusteella pyrin kuvaamaan kielellisen huumorin kääntämistä tutkimassani tapauksessa. Pohjaan tutkimukseni yleiseen käännösteoriaan. Kielellisen huumorin tarkasteluun loin oman kategorisoinnin: 1) Morfologinen taso, 2) Leksikaalinen taso ja 3) Syntaktinen taso. Analysoitavat esimerkit lajittelin eri kategorioihin sen mukaan, millä kielen tasolla huumori esiintyy.
Morfologisen tason ensimmäisessä ja kolmannessa alakategoriassa, Samankaltainen sanantaivutus ja Kielivirheet kääntäjän valinnat noudattavat alkutekstin linjaa ja kielellinen huumori välittyy myös käännöksessä. Toisessa alakategoriassa, Allitteraatio ja riimi, puolestaan huomattavan suuressa osassa kielellistä huumoria sisältävistä esimerkeistä puuttuu huumori käännöksestä kokonaan. Osassa näistä tosin esim. tyyli tai sisältö on priorisoitu perustellusti.
Leksikaalisen tason ensimmäisessä alakategoriassa, Nimet, kielellinen huumori ei myöskään aina välity käännökseen asti. Muissa tämän tason alakategorioissa, Homonymia, Samankaltaiset sanat ja Moniselitteiset ilmaisut kielellinen huumori on taas kääntynyt useimmissa tapauksissa. Syntaksin tasolla kielellinen huumori on käännetty molemmissa alakategorioissa, Fraasit ja vakiintuneet sanonnat ja Lause- ja virketason toisto. Kaiken kaikkiaan kielellinen huumori välittyy tutkimuksessani myös kohdekielelle. Kategorioissa Allitteraatio ja riimi sekä Nimet humoristiset aspektit kuitenkin puuttuvat useista käännösvastineista.
Tutkimukseni on tapaustutkimus, ja käytän siinä induktiivista metodia; lähtökohtanani on aineisto, jonka perusteella pyrin kuvaamaan kielellisen huumorin kääntämistä tutkimassani tapauksessa. Pohjaan tutkimukseni yleiseen käännösteoriaan. Kielellisen huumorin tarkasteluun loin oman kategorisoinnin: 1) Morfologinen taso, 2) Leksikaalinen taso ja 3) Syntaktinen taso. Analysoitavat esimerkit lajittelin eri kategorioihin sen mukaan, millä kielen tasolla huumori esiintyy.
Morfologisen tason ensimmäisessä ja kolmannessa alakategoriassa, Samankaltainen sanantaivutus ja Kielivirheet kääntäjän valinnat noudattavat alkutekstin linjaa ja kielellinen huumori välittyy myös käännöksessä. Toisessa alakategoriassa, Allitteraatio ja riimi, puolestaan huomattavan suuressa osassa kielellistä huumoria sisältävistä esimerkeistä puuttuu huumori käännöksestä kokonaan. Osassa näistä tosin esim. tyyli tai sisältö on priorisoitu perustellusti.
Leksikaalisen tason ensimmäisessä alakategoriassa, Nimet, kielellinen huumori ei myöskään aina välity käännökseen asti. Muissa tämän tason alakategorioissa, Homonymia, Samankaltaiset sanat ja Moniselitteiset ilmaisut kielellinen huumori on taas kääntynyt useimmissa tapauksissa. Syntaksin tasolla kielellinen huumori on käännetty molemmissa alakategorioissa, Fraasit ja vakiintuneet sanonnat ja Lause- ja virketason toisto. Kaiken kaikkiaan kielellinen huumori välittyy tutkimuksessani myös kohdekielelle. Kategorioissa Allitteraatio ja riimi sekä Nimet humoristiset aspektit kuitenkin puuttuvat useista käännösvastineista.