TAO:sta CD-ROMin kautta verkkoon. Peruskouluissa ja lukioissa käytettävän digitaalisen oppimateriaalin kehitys
Ojala, Sari (2004)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten Suomen peruskoulujen ja lukioiden opetuksessa käytettävä digitaalinen oppimateriaali on kehittynyt, minkälaista se on nyt ja miten sen ennustetaan kehittyvän tulevaisuudessa. Tämän tutkiminen on tarpeen, koska koulut ja opetus kokevat parhaillaan suuria muutoksia, joiden keskellä on tärkeää tietää, miten ne ovat saaneet alkunsa ja millaisia muutoksia tulevaisuus mahdollisesti pitää sisällään.
Tarkastelin aihetta ensin dokumenttianalyysin keinoin, minkä jälkeen suoritin kyselyn alan asiantuntijoille. Tutkimukseni teoreettisena taustana toimi John Naisbittin kehittämä megatrendien teoria. Megatrendeihin kuuluu digitalisoituminen, johon myös oppimateriaalin digitalisoituminen kuuluu. Lisäksi verkottuminen on megatrendi, jonka alle koulujen verkottuminen kuuluu.
Digitaalisen oppimateriaalin kehitys alkoi Suomessa 1970-luvulla, mutta se pääsi kunnolla käyntiin vasta 1980-luvulla. Opetusohjelmat olivat ensin drillityyppisiä harjoitusohjelmia, mutta myöhemmin ne ovat kehittyneet yhä monipuolisemmiksi hypermediasovelluksiksi. Digitaalinen oppimateriaali tallennettiin 1990-luvun alussa ja puolivälissä CD-ROMille, mutta myöhemmin oppimateriaalit siirtyivät osittain Internetissä jaettaviksi. CD-ROMin käyttöä ei kuitenkaan lopetettu, eikä CD-ROM tule luultavasti lähitulevaisuudessakaan katoamaan. Tulevaisuudessa digitaalista oppimateriaalia kehitetään tietokoneen lisäksi myös muiden laitteiden, kuten kämmentietokoneiden, matkapuhelinten sekä digi-tv:n kautta käytettäväksi.
Digitaalinen oppimateriaali on kehittynyt huimasti viimeisten 20 vuoden aikana, ja sitä tullaan kehittämään tulevaisuudessa yhä monipuolisemmaksi ja paremmin oppimista tukevaksi. Digitaalitekniikasta onkin tullut pysyvä osa opetusta ja oppimista.
Tarkastelin aihetta ensin dokumenttianalyysin keinoin, minkä jälkeen suoritin kyselyn alan asiantuntijoille. Tutkimukseni teoreettisena taustana toimi John Naisbittin kehittämä megatrendien teoria. Megatrendeihin kuuluu digitalisoituminen, johon myös oppimateriaalin digitalisoituminen kuuluu. Lisäksi verkottuminen on megatrendi, jonka alle koulujen verkottuminen kuuluu.
Digitaalisen oppimateriaalin kehitys alkoi Suomessa 1970-luvulla, mutta se pääsi kunnolla käyntiin vasta 1980-luvulla. Opetusohjelmat olivat ensin drillityyppisiä harjoitusohjelmia, mutta myöhemmin ne ovat kehittyneet yhä monipuolisemmiksi hypermediasovelluksiksi. Digitaalinen oppimateriaali tallennettiin 1990-luvun alussa ja puolivälissä CD-ROMille, mutta myöhemmin oppimateriaalit siirtyivät osittain Internetissä jaettaviksi. CD-ROMin käyttöä ei kuitenkaan lopetettu, eikä CD-ROM tule luultavasti lähitulevaisuudessakaan katoamaan. Tulevaisuudessa digitaalista oppimateriaalia kehitetään tietokoneen lisäksi myös muiden laitteiden, kuten kämmentietokoneiden, matkapuhelinten sekä digi-tv:n kautta käytettäväksi.
Digitaalinen oppimateriaali on kehittynyt huimasti viimeisten 20 vuoden aikana, ja sitä tullaan kehittämään tulevaisuudessa yhä monipuolisemmaksi ja paremmin oppimista tukevaksi. Digitaalitekniikasta onkin tullut pysyvä osa opetusta ja oppimista.