Splitin vaikutus osakekurssiin
Nurmi, Niko (2012)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Pintapuolisesti split on kosmeettinen muutos, sillä se ei vaikuta yrityksen markkina-arvoon, tuleviin kassavirtoihin tai osakkaiden äänivaltaan – vain liikkeellä olevien osakkeiden lukumäärä muuttuu, jolloin osakkeen hinta jakautuu samassa suhteessa. Silti aikaisemmissa tutkimuksissa spliteillä on havaittu olevan laaja-alaisia vaikutuksia osakkeen tuottoon, likviditeettiin ja volatiliteettiin. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia splitin aiheuttamia markkinareaktioita sekä julkaisu- että toteutushetkellä Helsingin pörssissä. Lisäksi tutkitaan, vaikuttaako osakkeen splittauksessa käytetty suhdeluku markkinareaktion voimakkuuteen.
Tutkimusmenetelmänä käytetään tapahtumatutkimusta, jonka avulla selvitetään tarkasti, miten osakkeet reagoivat splitin julkaisuun ja toteutukseen tapahtumapäivinä. Normaalituottojen laskemiseen käytetään markkinamallia, jonka parametrit estimoidaan 220 päivän pituiselta estimointi-ikkunalta käyttäen pienimmän neliösumman menetelmää. Päiväkohtaisten ja kumulatiivisten epänormaalien tuottojen tilastollista merkitsevyyttä testataan kaksisuuntaisen t-testin avulla. Tutkimusaineisto koostuu Helsingin pörssissä vuosien 1994 ja 2011 välisenä aikana toteutuneista spliteistä.
Tutkimustuloksista havaittiin tilastollisesti erittäin merkitseviä epänormaaleja tuottoja sekä splitin julkaisu- että toteutuspäivänä. Kumulatiiviset epänormaalit tuotot osoittivat, että markkinareaktio ajoittuu molemmissa tapauksissa tapahtumapäivän ympärille eikä epänormaaleja tuottoja havaita enää viiveellä tapahtumien jälkeen. Itse asiassa splitin toteutuspäivän markkinareaktio näyttää olevan lyhytaikainen, sillä pian toteutuspäivän jälkeen osakekurssit alkoivat keskimäärin laskea. Tutkimuksessa havaittiin myös heikkoja todisteita siitä, että sekä julkaisu- että toteutuspäivän epänormaalit tuotot kasvavat splitsuhteen kasvaessa, mutta kaikki tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, ettei Helsingin pörssi täytä markkinatehokkuuden keskivahvoja ehtoja, koska sijoittajat pystyvät ansaitsemaan epänormaaleja tuottoja splitin toteutuspäivänä hyödyntämällä julkista tietoa.
Tutkimusmenetelmänä käytetään tapahtumatutkimusta, jonka avulla selvitetään tarkasti, miten osakkeet reagoivat splitin julkaisuun ja toteutukseen tapahtumapäivinä. Normaalituottojen laskemiseen käytetään markkinamallia, jonka parametrit estimoidaan 220 päivän pituiselta estimointi-ikkunalta käyttäen pienimmän neliösumman menetelmää. Päiväkohtaisten ja kumulatiivisten epänormaalien tuottojen tilastollista merkitsevyyttä testataan kaksisuuntaisen t-testin avulla. Tutkimusaineisto koostuu Helsingin pörssissä vuosien 1994 ja 2011 välisenä aikana toteutuneista spliteistä.
Tutkimustuloksista havaittiin tilastollisesti erittäin merkitseviä epänormaaleja tuottoja sekä splitin julkaisu- että toteutuspäivänä. Kumulatiiviset epänormaalit tuotot osoittivat, että markkinareaktio ajoittuu molemmissa tapauksissa tapahtumapäivän ympärille eikä epänormaaleja tuottoja havaita enää viiveellä tapahtumien jälkeen. Itse asiassa splitin toteutuspäivän markkinareaktio näyttää olevan lyhytaikainen, sillä pian toteutuspäivän jälkeen osakekurssit alkoivat keskimäärin laskea. Tutkimuksessa havaittiin myös heikkoja todisteita siitä, että sekä julkaisu- että toteutuspäivän epänormaalit tuotot kasvavat splitsuhteen kasvaessa, mutta kaikki tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, ettei Helsingin pörssi täytä markkinatehokkuuden keskivahvoja ehtoja, koska sijoittajat pystyvät ansaitsemaan epänormaaleja tuottoja splitin toteutuspäivänä hyödyntämällä julkista tietoa.