Työkykyä työyhteisöön organisaatiota kehittämällä: Esimerkkinä fysiatrian ja fysioterapian osastonhoitajien näkemyksiä työkyvystä ja sen ylläpitämisestä
Nuotio, Sari (2004)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Työelämässä muutokset ovat osa arkipäivää. Se asettaa myös uudenlaisia vaatimuksia henkilöstön työkykyisyydelle. Muutokset koskettavat sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöä voimakkaasti. Hyviin tuloksiin ei päästä, ellei ole osaavaa ja jaksavaa henkilökuntaa. Johtamistyö ja esimiesten toiminta nousevat avainasemaan pyrittäessä kohti työkykyisempää työyhteisöä. Tämän tutkimustyön tarkoituksena on kuvailla, mitä työkykyisyys tarkoittaa ja miten se ymmärretään tämän päivän organisaatioissa. Tutkimuksessa tarkastellaan johtajuuden ja erilaisten organisaatiokulttuurien merkitystä henkilöstön työkykyisyyden tukemisessa.
Tutkimuksen luonne on kvalitatiivinen. Aineisto perustuu teemahaastatteluihin. Haastateltavina oli yksitoista (11) fysiatrian tai fysioterapian osastonhoitajaa ja haastattelut toteutettiin Helsingissä, Espoossa, Hämeenlinnassa, Tampereella, Porissa, Seinäjoella ja Kokkolassa.
Tutkimustuloksissa painottuu muutosten hallinta. Organisaatioissa tulisi pystyä luomaan organisaatiokulttuuria, jossa eri yksiköt ja henkilöstö saavat riittävästi tietoa heidän toimintaansa vaikuttavista suunnitelmista. Yksiköt pitäisi ottaa entistä enemmän mukaan suunnitteluun. Työmotivaation ja työtyyty-väisyyden kannalta on tärkeää, että henkilöstöllä on vaikutusmahdollisuuksia oman työnsä suunnitteluun ja työtä pystytään tavoitteellisesti kehittämään. Jos yhteinen suunta ei ole selvillä, tämä ei ole mah-dollista. Luottamus ja keskinäinen toisen työn arvostus ovat työkykyisyyden kannalta tärkeitä ja avoin ilmapiiri edistää yhteistyötä ja yhteistä vastuunottamista työyhteisössä.
Työkykyyn liitetään tänä päivänä paljon yhteisöllisiä elementtejä. Sosiaaliset taidot ja osallistuminen työyhteisön toimintaan ovat välttämättömiä tiimimäisissä organisaatioissa. Uusiutumiskyky, ryhmän yhdessä oppiminen ja kehittäminen, moniosaaminen ja joustavuus ovat osa-alueita, joista työkykyisyys tänä päivänä rakentuu. Sairaalatyössä fysioterapeutin työn fyysinen kuormitus on lisääntymässä, mutta se on helpommin hallittavissa, kuin psyykkisen kuormituksen lisääntyminen. Hyvä fyysinen kunto, ammattitaito, apuvälineet ja työparityöskentely auttavat jaksamaan fyysisesti kuormittavassa työssä. Psyykkisen kuormituksen lisääntyminen on monen tekijän summa. Jatkuvat muutokset, kiire, riittämättömyyden tunne, vaikeat potilastapaukset, yhteistyövaikeudet, ennalta-arvaamattomuus ja niin edelleen lisäävät henkilöstön kokemaa kuormittuneisuutta työssään ja aiheuttavat väsymystä ja jaksamattomuutta.
Organisaatioiden ja työyksiköiden olisi hyvä pohtia työkykyisyyden moninaisuutta ja sitä kautta täsmentää odotuksiaan työkykyä ylläpitävästä toiminnasta. Työkykyä ylläpitävän toiminnan sisällön kehittäminen enemmän työhön ja työtoimintoihin liittyväksi vastaisi paremmin niihin uhkiin, joita työkyvyllä haastattelujen pohjalta näyttäisi olevan. Työkykynäkökulma tulisi huomioida monipuolisesti työyksikön arjen eri osa-alueilla. Virkistystoimintaakaan ei tule unohtaa, mutta sen ei tulisi olla työkykyä ylläpitävän toiminnan pääpainopisteenä. Niin työvoima kuin terveydenhuollon palvelujen käyttäjäryhmätkin ikääntyvät. Työkyvyn ylläpitäminen on siis nyt ja tulevaisuudessa strategisesti entistäkin tärkeämpää.
Tutkimuksen luonne on kvalitatiivinen. Aineisto perustuu teemahaastatteluihin. Haastateltavina oli yksitoista (11) fysiatrian tai fysioterapian osastonhoitajaa ja haastattelut toteutettiin Helsingissä, Espoossa, Hämeenlinnassa, Tampereella, Porissa, Seinäjoella ja Kokkolassa.
Tutkimustuloksissa painottuu muutosten hallinta. Organisaatioissa tulisi pystyä luomaan organisaatiokulttuuria, jossa eri yksiköt ja henkilöstö saavat riittävästi tietoa heidän toimintaansa vaikuttavista suunnitelmista. Yksiköt pitäisi ottaa entistä enemmän mukaan suunnitteluun. Työmotivaation ja työtyyty-väisyyden kannalta on tärkeää, että henkilöstöllä on vaikutusmahdollisuuksia oman työnsä suunnitteluun ja työtä pystytään tavoitteellisesti kehittämään. Jos yhteinen suunta ei ole selvillä, tämä ei ole mah-dollista. Luottamus ja keskinäinen toisen työn arvostus ovat työkykyisyyden kannalta tärkeitä ja avoin ilmapiiri edistää yhteistyötä ja yhteistä vastuunottamista työyhteisössä.
Työkykyyn liitetään tänä päivänä paljon yhteisöllisiä elementtejä. Sosiaaliset taidot ja osallistuminen työyhteisön toimintaan ovat välttämättömiä tiimimäisissä organisaatioissa. Uusiutumiskyky, ryhmän yhdessä oppiminen ja kehittäminen, moniosaaminen ja joustavuus ovat osa-alueita, joista työkykyisyys tänä päivänä rakentuu. Sairaalatyössä fysioterapeutin työn fyysinen kuormitus on lisääntymässä, mutta se on helpommin hallittavissa, kuin psyykkisen kuormituksen lisääntyminen. Hyvä fyysinen kunto, ammattitaito, apuvälineet ja työparityöskentely auttavat jaksamaan fyysisesti kuormittavassa työssä. Psyykkisen kuormituksen lisääntyminen on monen tekijän summa. Jatkuvat muutokset, kiire, riittämättömyyden tunne, vaikeat potilastapaukset, yhteistyövaikeudet, ennalta-arvaamattomuus ja niin edelleen lisäävät henkilöstön kokemaa kuormittuneisuutta työssään ja aiheuttavat väsymystä ja jaksamattomuutta.
Organisaatioiden ja työyksiköiden olisi hyvä pohtia työkykyisyyden moninaisuutta ja sitä kautta täsmentää odotuksiaan työkykyä ylläpitävästä toiminnasta. Työkykyä ylläpitävän toiminnan sisällön kehittäminen enemmän työhön ja työtoimintoihin liittyväksi vastaisi paremmin niihin uhkiin, joita työkyvyllä haastattelujen pohjalta näyttäisi olevan. Työkykynäkökulma tulisi huomioida monipuolisesti työyksikön arjen eri osa-alueilla. Virkistystoimintaakaan ei tule unohtaa, mutta sen ei tulisi olla työkykyä ylläpitävän toiminnan pääpainopisteenä. Niin työvoima kuin terveydenhuollon palvelujen käyttäjäryhmätkin ikääntyvät. Työkyvyn ylläpitäminen on siis nyt ja tulevaisuudessa strategisesti entistäkin tärkeämpää.