Lapsen itsemääräämisoikeuden rajoittaminen sijaishuoltolaitoksessa
Ahlskog, Sarah (2017)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Sijaishuoltolaitoksiin päätyy usein lapsia, joiden kehitys ja kasvu ovat erinäisistä syistä vakavasti vaarantuneet ennen sijoitusta. Erilaiset traumaattiset kokemukset saattavat ilmetä lapsen itseen tai muihin kohdistuvina vahingoittavina käytöstapoina. Jotta lasta voitaisiin tosiasiassa estää vahingoittamasta itseään tai muita laitoksessa olevia lapsia tai henkilökuntaa, saattaa tilanteen rauhoittamiseksi ainoa mahdollinen keino olla lapsen itsemääräämisoikeuden tilapäinen rajoittaminen.
Tutkimuksen kohteena on ennen kaikkea sijaishuoltolaitokseen sijoitetun lapsen itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskeva lastensuojelulain osuus. Tutkielman tarkoituksena on ensinnäkin tutkia, mitä lapsen itsemääräämisoikeuden rajoittaminen lain mukaan tarkoittaa. Tutkielmassa tullaan käymään yksityiskohtaisesti läpi jokainen lastensuojelulain mukainen rajoitustoimenpide sekä millä edellytyksin niitä on lain mukaan sallittua käyttää. Lastensuojelulaitosten työntekijöiden toiminnalla on hyvinkin suuri merkitys lapsen itsemääräämisoikeuden toteutumisen näkökulmasta, ja tästä syystä tutkielmassa tullaankin erilaisten viranomaisten julkaisemien selvitysten sekä oikeustapausten pohjalta tutkimaan, kuinka ympärivuorokautisissa sijaishuoltolaitoksissamme todellisuudessa noudatetaan rajoitustoimenpiteitä säänteleviä lastensuojelulain säännöksiä.
Tutkimus on metodiltaan pääosin oikeusdogmaattinen, eli lainopillinen, jolloin tutkimuskohteena on voimassa oleva oikeus. Lisäksi tulen käyttämään tutkielmassani myös oikeussosiologista tutkimusmenetelmää, jonka avulla tutkin, kuinka rajoitustoimenpiteitä säänteleviä säännöksiä todellisuudessa noudatetaan yhteiskunnassamme. Tutkielman lopuksi tulen vielä pohtimaan, miltä osin lastensuojelulakia tulisi mielestäni muuttaa, jotta lainvastaisesti käytettäviä rajoitustoimenpiteitä saataisiin vähennettyä ja lasten itsemääräämisoikeuden toteutumista turvattua paremmin lastensuojelulaitoksissa.
Itsemääräämisoikeuden voidaan ajatella kuuluvan osaksi perusoikeuksia, jolloin rajoitustilanteessa tulisi myös ottaa huomioon perustuslakivaliokunnan määrittelemät perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset. Lapsen oikeusturvan toteutumisen kannalta on myös tärkeää, että käytetyistä rajoitustoimenpiteistä laaditaan aina laissa edellytetyt valituskelpoiset päätökset ja kirjausmerkinnät. Lisäksi on tärkeää, että lastensuojelulaitoksissa käytettävien rajoitustoimenpiteiden lainmukaisuutta valvotaan ulkopuolisen valvontaviranomaisen toimesta.
Useiden oikeustapausten sekä eri viranomaistahojen julkaisemien selvitysten valossa näyttäisi siltä, etteivät Suomen lastensuojelulaitosten työntekijät tunne tällä hetkellä lastensuojelulain tai perustuslakivaliokunnan määrittelemiä rajoitusedellytyksiä riittävän hyvin, eivätkä he myöskään osaa tarpeeksi hyvin erottaa lain mukaisia rajoitustoimenpiteitä normaaleista kasvatuksellisista säännöistä ja rajoitteista. Näin ollen rajoitustoimenpiteisiin viittaavia toimia käytetäänkin jatkuvasti lainvastaisesti suomalaisissa sijaishuoltolaitoksissa. Tämä viittaa myös selkeästi siihen, etteivät valvontaviranomaiset täytä tällä hetkellä laissa määriteltyjä valvontatehtäviään riittävällä tavalla. Tällaisilla lainvastaisilla rajoitustoimenpiteillä heikennetään merkittävästi lasten perus- ja ihmisoikeuksia sekä oikeusturvaa, mitä ei luonnollisestikaan voida pitää lastensuojelun tärkeimmän periaatteen, eli lapsen edun, mukaisena.
Tutkimuksen kohteena on ennen kaikkea sijaishuoltolaitokseen sijoitetun lapsen itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskeva lastensuojelulain osuus. Tutkielman tarkoituksena on ensinnäkin tutkia, mitä lapsen itsemääräämisoikeuden rajoittaminen lain mukaan tarkoittaa. Tutkielmassa tullaan käymään yksityiskohtaisesti läpi jokainen lastensuojelulain mukainen rajoitustoimenpide sekä millä edellytyksin niitä on lain mukaan sallittua käyttää. Lastensuojelulaitosten työntekijöiden toiminnalla on hyvinkin suuri merkitys lapsen itsemääräämisoikeuden toteutumisen näkökulmasta, ja tästä syystä tutkielmassa tullaankin erilaisten viranomaisten julkaisemien selvitysten sekä oikeustapausten pohjalta tutkimaan, kuinka ympärivuorokautisissa sijaishuoltolaitoksissamme todellisuudessa noudatetaan rajoitustoimenpiteitä säänteleviä lastensuojelulain säännöksiä.
Tutkimus on metodiltaan pääosin oikeusdogmaattinen, eli lainopillinen, jolloin tutkimuskohteena on voimassa oleva oikeus. Lisäksi tulen käyttämään tutkielmassani myös oikeussosiologista tutkimusmenetelmää, jonka avulla tutkin, kuinka rajoitustoimenpiteitä säänteleviä säännöksiä todellisuudessa noudatetaan yhteiskunnassamme. Tutkielman lopuksi tulen vielä pohtimaan, miltä osin lastensuojelulakia tulisi mielestäni muuttaa, jotta lainvastaisesti käytettäviä rajoitustoimenpiteitä saataisiin vähennettyä ja lasten itsemääräämisoikeuden toteutumista turvattua paremmin lastensuojelulaitoksissa.
Itsemääräämisoikeuden voidaan ajatella kuuluvan osaksi perusoikeuksia, jolloin rajoitustilanteessa tulisi myös ottaa huomioon perustuslakivaliokunnan määrittelemät perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset. Lapsen oikeusturvan toteutumisen kannalta on myös tärkeää, että käytetyistä rajoitustoimenpiteistä laaditaan aina laissa edellytetyt valituskelpoiset päätökset ja kirjausmerkinnät. Lisäksi on tärkeää, että lastensuojelulaitoksissa käytettävien rajoitustoimenpiteiden lainmukaisuutta valvotaan ulkopuolisen valvontaviranomaisen toimesta.
Useiden oikeustapausten sekä eri viranomaistahojen julkaisemien selvitysten valossa näyttäisi siltä, etteivät Suomen lastensuojelulaitosten työntekijät tunne tällä hetkellä lastensuojelulain tai perustuslakivaliokunnan määrittelemiä rajoitusedellytyksiä riittävän hyvin, eivätkä he myöskään osaa tarpeeksi hyvin erottaa lain mukaisia rajoitustoimenpiteitä normaaleista kasvatuksellisista säännöistä ja rajoitteista. Näin ollen rajoitustoimenpiteisiin viittaavia toimia käytetäänkin jatkuvasti lainvastaisesti suomalaisissa sijaishuoltolaitoksissa. Tämä viittaa myös selkeästi siihen, etteivät valvontaviranomaiset täytä tällä hetkellä laissa määriteltyjä valvontatehtäviään riittävällä tavalla. Tällaisilla lainvastaisilla rajoitustoimenpiteillä heikennetään merkittävästi lasten perus- ja ihmisoikeuksia sekä oikeusturvaa, mitä ei luonnollisestikaan voida pitää lastensuojelun tärkeimmän periaatteen, eli lapsen edun, mukaisena.