Patentin ja tavaramerkin arvonmääritys osana siirtohinnoittelua
Mäntylä, Kati (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Suomessa tuli 1.1.2007 voimaan tuloverotuksen siirtohinnoittelua koskeva lainsäädäntö. Sisällöllisesti lain tarkoituksena on selkeyttää dokumentointia, sen sisältöä, esittämistä, täydentämistä ja mahdollisia verovelvollisen laiminlyönneistä johtuvia sanktioita. Uutta tämä ei kuitenkaan ole kansainvälisillä konserneilla, koska he ovat voineet joutua jo ennen tämän lain voimaantuloa dokumentoimaan siirtohinnoittelunsa, jos maan lainsää-däntö on sitä edellyttänyt.
Tutkielmassa keskitytään aineettomien oikeuksien, erityisesti patentti- ja tavaramerkki-oikeuksien arvostamiskysymyksiin ja siirtohinnoitteluun. Ensiksikin näille oikeuksille tulisi löytää oikea hinta. Hinta, joka tyydyttäisi kaikkia osapuolia, myyjää, ostajaa ja veroviranomaista. Tätä oikean hinnan löytämistä lähestytään erilaisten arvonmääritysten ja arvostusperiaatteiden kautta. Yhtä ainutta oikeaa tapaa ei ole, määritettäessä patentille ja tavaramerkille hintaa. On vain hintoja ja arvostusperiaatteita, jotka enempi tai vähempi sopivat kyseisille oikeuksille.
Siirtohinnoittelussa kansainvälisten konsernien sisäisissä transaktioissa tulisi noudattaa markkinaehtoisuuden periaatetta eli mitä toisistaan riippumattomat yritykset olisivat taloudellisista ehdoista sopineet vastaavanlaisissa tilanteissa. Markkinaehtoisen hinnan selvittäminen ei aina ole yksinkertaista. OECD on laatinut siirtohinnoitteluohjeet siitä, kuinka hinnan määritys tulisi tapahtua. Nämä ohjeet eivät kuitenkaan ole sitovia.
Tutkielmassa käydään läpi eri vaihtoehtoja siirtohinnoittelulle. Siirtohinnoittelumenetelmät jaetaan perinteisiin ja ns. voittopohjaisiin menetelmiin sekä muihin menetelmiin. Perinteisiä menetelmiä ovat markkinahintavertailu-, jälleenmyyntihinta- ja kustannus-voittolisämenetelmä. Voittopohjaisia menetelmiä ovat voitonjakamis- ja liiketoiminet-tomarginaalimenetelmä. Muita menetelmiä on muun muassa globaalisen jakokaavan menetelmä. Lähtökohtaisesti suositellaan käytettäväksi markkinahintavertailumenetelmää.
Tutkielmassa keskitytään aineettomien oikeuksien, erityisesti patentti- ja tavaramerkki-oikeuksien arvostamiskysymyksiin ja siirtohinnoitteluun. Ensiksikin näille oikeuksille tulisi löytää oikea hinta. Hinta, joka tyydyttäisi kaikkia osapuolia, myyjää, ostajaa ja veroviranomaista. Tätä oikean hinnan löytämistä lähestytään erilaisten arvonmääritysten ja arvostusperiaatteiden kautta. Yhtä ainutta oikeaa tapaa ei ole, määritettäessä patentille ja tavaramerkille hintaa. On vain hintoja ja arvostusperiaatteita, jotka enempi tai vähempi sopivat kyseisille oikeuksille.
Siirtohinnoittelussa kansainvälisten konsernien sisäisissä transaktioissa tulisi noudattaa markkinaehtoisuuden periaatetta eli mitä toisistaan riippumattomat yritykset olisivat taloudellisista ehdoista sopineet vastaavanlaisissa tilanteissa. Markkinaehtoisen hinnan selvittäminen ei aina ole yksinkertaista. OECD on laatinut siirtohinnoitteluohjeet siitä, kuinka hinnan määritys tulisi tapahtua. Nämä ohjeet eivät kuitenkaan ole sitovia.
Tutkielmassa käydään läpi eri vaihtoehtoja siirtohinnoittelulle. Siirtohinnoittelumenetelmät jaetaan perinteisiin ja ns. voittopohjaisiin menetelmiin sekä muihin menetelmiin. Perinteisiä menetelmiä ovat markkinahintavertailu-, jälleenmyyntihinta- ja kustannus-voittolisämenetelmä. Voittopohjaisia menetelmiä ovat voitonjakamis- ja liiketoiminet-tomarginaalimenetelmä. Muita menetelmiä on muun muassa globaalisen jakokaavan menetelmä. Lähtökohtaisesti suositellaan käytettäväksi markkinahintavertailumenetelmää.