Liiketoimintaympäristön vaikutus yllättävien ja ankarien vakioehtojen oikeudelliseen arviointiin
Mäkynen, Piritta (2010)
2010
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään yllättäviin ja ankariin vakioehtoihin liittyviä ongelmia. Aluksi tutkitaan oppia yllättävistä ja ankarista ehdoista, sen sisältöä ja vaikutusta yllättävien ja ankarien vakioehtojen tulkintaan. Tutkimuksessa selvitän millaisia ongelmia yllättäviin ja ankariin vakioehtoihin liittyy niitä käyttävän yrityksen kannalta. Yllättävien ja ankarien vakioehtojen sitovuutta arvioidaan vastapuolen aseman kannalta, eli millaisia eroja on kuluttajasopimuksien ja liikesopimuksien välillä. Myös toimialan ja vakioehtojen yksilöllisyyden asteen vaikutusta tutkitaan.
Vakioehtoja ei ole laissa juurikaan säännelty, koska Suomessa ei ole olemassa erillistä vakiosopimuslainsäädäntöä. Oikeustapaukset ja oikeuskirjallisuus ovat tärkeitä lähteitä yksittäisiä tapauksia ratkaistaessa. Oikeuskäytännön perusteella on muodostunut normeja, joiden perusteella ehtojen yllättävyyttä ja ankaruutta arvioidaan. Lähteinä oikeustapaukset ovat keskeisessä asemassa.
Erillisen vakioehtolainsäädännön puuttuminen aiheuttaa ongelmia yksittäisten tapausten ratkaisemisessa. Lainsäädännön puuttuminen myös vaikeuttaa elinkeinonharjoittajan mahdollisuutta varautua yllättävien ja ankarien vakioehtojen tuomiin ongelmiin. Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa muodostuneet periaatteet kuitenkin antavat normit, joiden puitteissa elinkeinonharjoittaja voi käyttää vakioehtoja vaarantamatta liiketoimintaansa. Korostamis- ja informaatiovelvollisuuden lisäksi elinkeinonharjoittajan tulee laatia käyttämänsä vakioehdot mahdollisimman aukottomasti, jotta epäselvyyssääntöön ei voitaisi vedota. Kuluttajan asema on huomattavasti suojatumpi yllättävien ja ankarien vakioehtojen suhteen verrattuna elinkeinonharjoittajaan. Yllättävien ja ankarien vakio-ehtojen korostaminen ja tiedonantovelvollisuuden täyttymisestä on huolehdittava täsmällisesti. Liikesopimuksissa puuttuva lainsäädäntö aiheuttaa epävarmuutta, koska ratkaisut yllättävien ja ankarien vakioehtojen suhteen ovat erilaisia.
Vakioehtoja ei ole laissa juurikaan säännelty, koska Suomessa ei ole olemassa erillistä vakiosopimuslainsäädäntöä. Oikeustapaukset ja oikeuskirjallisuus ovat tärkeitä lähteitä yksittäisiä tapauksia ratkaistaessa. Oikeuskäytännön perusteella on muodostunut normeja, joiden perusteella ehtojen yllättävyyttä ja ankaruutta arvioidaan. Lähteinä oikeustapaukset ovat keskeisessä asemassa.
Erillisen vakioehtolainsäädännön puuttuminen aiheuttaa ongelmia yksittäisten tapausten ratkaisemisessa. Lainsäädännön puuttuminen myös vaikeuttaa elinkeinonharjoittajan mahdollisuutta varautua yllättävien ja ankarien vakioehtojen tuomiin ongelmiin. Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa muodostuneet periaatteet kuitenkin antavat normit, joiden puitteissa elinkeinonharjoittaja voi käyttää vakioehtoja vaarantamatta liiketoimintaansa. Korostamis- ja informaatiovelvollisuuden lisäksi elinkeinonharjoittajan tulee laatia käyttämänsä vakioehdot mahdollisimman aukottomasti, jotta epäselvyyssääntöön ei voitaisi vedota. Kuluttajan asema on huomattavasti suojatumpi yllättävien ja ankarien vakioehtojen suhteen verrattuna elinkeinonharjoittajaan. Yllättävien ja ankarien vakio-ehtojen korostaminen ja tiedonantovelvollisuuden täyttymisestä on huolehdittava täsmällisesti. Liikesopimuksissa puuttuva lainsäädäntö aiheuttaa epävarmuutta, koska ratkaisut yllättävien ja ankarien vakioehtojen suhteen ovat erilaisia.