Suomalaisten sijoittajien rahastonvalintakyky
Mäkitalo, Maria (2003)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisten sijoittajien rahastonvalintakykyä. Tutkimusaineistona oli suomalaiset osakerahastot ajanjaksolla 30.10.1998–30.10.2001.
Empiirisessä osassa tutkittiin voiko sijoitusrahaston nettopääoman kasvulla ennustaa rahaston tulevaa tuottokäyttäytymistä. Kiinnostavaa oli selvittää ovatko sijoittajat viisaita valitessaan rahastoja. Jos sellainen rahasto, jonka nettopääoma kasvaa, tuottaa paremmin verrattuna sellaiseen rahastoon jonka pääoma pienenee, katsotaan sijoittajien olevan viisaita. Kaikkiaan tutkimusaineistossa oli 21 osakerahastoa, jotka olivat olleet toiminnassa koko tutkimusajanjakson. Tutkimuksen teoreettinen osa käsittelee sijoitusrahastojen toimintaperiaatteita, sijoitusrahastotutkimuksen eri alueita sekä tuottoa ja riskiä.
Tutkimusaineistosta muodostettiin kahdeksan erilaista arvopaperisalkkua eri sijoitusstrategioihin perustuen kolmen kuukauden välein ja näille salkuille laskettiin tuottoprosentit. Salkkujen tuottoja verrattaessa keskenään havaittiin, että positiivisen kassavirran omaavien salkkujen tuottoprosentit olivat suurimpia. Tilastollisesti merkittävää riippuvuutta ei tuottojen ja pääoman muutoksen välillä ollut kuitenkaan havaittavissa. Tästä voitiin päätellä etteivät suomalaiset sijoittajat omanneet rahastonvalintakykyä kyseisellä ajanjaksolla.
Empiirisessä osassa tutkittiin voiko sijoitusrahaston nettopääoman kasvulla ennustaa rahaston tulevaa tuottokäyttäytymistä. Kiinnostavaa oli selvittää ovatko sijoittajat viisaita valitessaan rahastoja. Jos sellainen rahasto, jonka nettopääoma kasvaa, tuottaa paremmin verrattuna sellaiseen rahastoon jonka pääoma pienenee, katsotaan sijoittajien olevan viisaita. Kaikkiaan tutkimusaineistossa oli 21 osakerahastoa, jotka olivat olleet toiminnassa koko tutkimusajanjakson. Tutkimuksen teoreettinen osa käsittelee sijoitusrahastojen toimintaperiaatteita, sijoitusrahastotutkimuksen eri alueita sekä tuottoa ja riskiä.
Tutkimusaineistosta muodostettiin kahdeksan erilaista arvopaperisalkkua eri sijoitusstrategioihin perustuen kolmen kuukauden välein ja näille salkuille laskettiin tuottoprosentit. Salkkujen tuottoja verrattaessa keskenään havaittiin, että positiivisen kassavirran omaavien salkkujen tuottoprosentit olivat suurimpia. Tilastollisesti merkittävää riippuvuutta ei tuottojen ja pääoman muutoksen välillä ollut kuitenkaan havaittavissa. Tästä voitiin päätellä etteivät suomalaiset sijoittajat omanneet rahastonvalintakykyä kyseisellä ajanjaksolla.