Osa-aikatyö Tarkasteltuna työsopimuslain tasapuolisen kohtelun vaatimuksen kannalta
Mäkinen, Jaana (2003)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on osa-aikaisen työntekijän työsuhteen ehtojen, palkan ja etujen määräytymisen tarkastelu työsopimuslain toisen luvun 2 §:n tasapuolisen kohtelun vaatimuksen kannalta. Työsopimuslaki tuli voimaan 1.6.2001 ja sen toisen luvun 2 § perustuu Euroopan yhteisön osa-aikatyötä säätelevään direktiiviin (Ndir 97/81/EY), joka on täytynyt saattaa voimaan jäsenvaltioissa viimeistään 20.1.2000. Suomessa työsuhteita säätelee työsopimuslain lisäksi joukko muita lakeja ja sopimuksia, muun muassa vuosilomalaki, työaikalaki ja työehtosopimukset. Tutkielman tarkoitus on selvittää onko näiden vanhempien normien perinteinen tulkinta ristiriidassa työsopimuslain tasapuolisen kohtelun vaatimuksen kanssa. Tarkoitus on selvittää myös, asetetaanko osa-aikaiset työntekijät kokoaikaisia epäedullisempaan asemaan pelkästään työajan pituuden vuoksi ilman asiallista syytä tai asetetaanko erilaisissa osa-aikaisissa työsuhteissa työskentelevät työntekijät keskenään eriarvoiseen asemaan.
Monet työsuhdetta säätelevistä laeista on alun perin säädetty kokoaikaista työtä ajatellen. Siksi niiden perinteinen sanamuodon mukainen tulkinta ei välttämättä johda oikeudenmukaiseen lopputulokseen osa-aikaisten työntekijöiden kohdalla. Suurin ongelma on vuosilomalain tulkinnassa. Suuri osa näistä tulkintaongelmista on korjattavissa muuttamalla lakien perinteistä tulkintaa vastaamaan työsopimuslain toisen luvun 2 §:n tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Näin on jo tehtykin muutamissa työtuomioistuimen ratkaisuissa.
Tutkielman tärkeimpinä lähteinä on käytetty Suomen ja Euroopan yhteisön lainsäädäntöä ja lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta, työehtosopimuksia ja oikeustapauksia.
Monet työsuhdetta säätelevistä laeista on alun perin säädetty kokoaikaista työtä ajatellen. Siksi niiden perinteinen sanamuodon mukainen tulkinta ei välttämättä johda oikeudenmukaiseen lopputulokseen osa-aikaisten työntekijöiden kohdalla. Suurin ongelma on vuosilomalain tulkinnassa. Suuri osa näistä tulkintaongelmista on korjattavissa muuttamalla lakien perinteistä tulkintaa vastaamaan työsopimuslain toisen luvun 2 §:n tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Näin on jo tehtykin muutamissa työtuomioistuimen ratkaisuissa.
Tutkielman tärkeimpinä lähteinä on käytetty Suomen ja Euroopan yhteisön lainsäädäntöä ja lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta, työehtosopimuksia ja oikeustapauksia.