Komission täytäntöönpanovalta maatalouden markkinajärjestelyjen hallinnossa
Mäkelä, Sanna-Kaisa (2012)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkimus pyrkii selvittämään ongelmia komission täytäntöönpanovaltaa koskien maatalouden markkinajärjestelmien hallinnossa. Komissiolla on laaja valta markkinajärjestelmien hallinnossa ja ylipäätään koko EU:n lainsäädäntökoneistossa. Uudistuneen EU:n perustamissopimuksen, eli Lissabonin sopimuksen, johdosta tuli aiheelliseksi tarkastella sitä, miten sopimuksella muutettiin komission toimivaltaa ja vastaako tämänhetkinen komission toimivalta käytännössä sille perussopimuksilla määriteltyä valtaa. Tutkimusongelmina ovat siten kysymykset siitä, millaisia ongelmia komission täytäntöönpanossa voidaan havaita ja miten komission täytäntöönpanovalta on muuttunut Lissabonin sopimuksen myötä.
Tutkimus kuuluu eurooppa-oikeuden alaan, mutta siinä on myös piirteitä maatalousoikeudesta. Eurooppa-oikeudessa tarkastellaan Euroopan unionin oikeutta ja sen toimielinten asemaa suhteessa lainsäädäntöön. Tutkimuksen oikeustieteellisenä metodina on lainoppi eli oikeusdogmatiikka, jossa tarkoituksena on löytää vastaus oikeusjärjestyksen sisältöä koskevaan epätietoisuuteen. Keskeisiltä osin lainsäädäntöoppi on oikeusjärjestykseen kuuluvien sääntöjen tutkimusta ja systematisointia, sekä erityisesti niiden sisällön selvittämiseen tähtäävää toimintaa. Osittain tutkielmassa on myös oikeushistorian tutkimusta, sillä siinä keskitytään lainsäädäntöön ennen ja jälkeen Lissabonin sopimuksen. Aineistona tutkielmassa on käytetty pääosin EU-lainsäädäntöä, oikeuskirjallisuutta, oikeudellisia artikkeleita ja sekä kansallisia että EU-tason lainsäädännön esitöitä. Myös oikeuskäytäntöä on tutkielmassa käytetty jonkin verran hyödyksi.
Lissabonin sopimuksella komission valtaa muutettiin. Se saa antaa uudistetun sopimuksen mukaan delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä sen mukaisesti, kun lainsäätäjät antavat sille valtaa. Uudistusten tavoitteina on korvata komiteamenettely, mikä on tähän asti ollut jäsenvaltioiden valvonnan kanava komission toimia kohtaan. Tutkimuksessa käy ilmi, että komiteamenettelyä ei todennäköisesti voida korvata muilla keinoilla, sillä se on osoittautunut erittäin toimivaksi systeemiksi.
Unionin yleisen tuomioistuimen antamien ratkaisujen T-262/07 ja T-576/08 perusteella analysoidaan tutkielmassa komission täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia. Suurimpana ongelmana komission toimeenpanossa nähdään sen toimivallan ylittäminen. Molemmissa ratkaisuissa komission voidaan katsoa ylittävän toimivaltansa säätäessään markkinajärjestelyihin liittyviä säädöksiä. Tuomioistuin kumosi komission antamat säädökset, jotka kanteissa asetettiin riidanalaisiksi. Nämä kaksi tapausta ovat kuitenkin ainoat tapaukset, joissa komission toimivallan katsottiin ylittyneen. Tapaukset ovat ratkaistu viimeisen kahden vuoden sisällä tutkielman tekohetkestä, joten ratkaisuista voidaan ehkä havaita uusi trendi, jonka mukaan komissio saattaa ottaa itselleen enemmän valtaa kuin sille kuuluisi perussopimusten mukaan.
Tutkimus kuuluu eurooppa-oikeuden alaan, mutta siinä on myös piirteitä maatalousoikeudesta. Eurooppa-oikeudessa tarkastellaan Euroopan unionin oikeutta ja sen toimielinten asemaa suhteessa lainsäädäntöön. Tutkimuksen oikeustieteellisenä metodina on lainoppi eli oikeusdogmatiikka, jossa tarkoituksena on löytää vastaus oikeusjärjestyksen sisältöä koskevaan epätietoisuuteen. Keskeisiltä osin lainsäädäntöoppi on oikeusjärjestykseen kuuluvien sääntöjen tutkimusta ja systematisointia, sekä erityisesti niiden sisällön selvittämiseen tähtäävää toimintaa. Osittain tutkielmassa on myös oikeushistorian tutkimusta, sillä siinä keskitytään lainsäädäntöön ennen ja jälkeen Lissabonin sopimuksen. Aineistona tutkielmassa on käytetty pääosin EU-lainsäädäntöä, oikeuskirjallisuutta, oikeudellisia artikkeleita ja sekä kansallisia että EU-tason lainsäädännön esitöitä. Myös oikeuskäytäntöä on tutkielmassa käytetty jonkin verran hyödyksi.
Lissabonin sopimuksella komission valtaa muutettiin. Se saa antaa uudistetun sopimuksen mukaan delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä sen mukaisesti, kun lainsäätäjät antavat sille valtaa. Uudistusten tavoitteina on korvata komiteamenettely, mikä on tähän asti ollut jäsenvaltioiden valvonnan kanava komission toimia kohtaan. Tutkimuksessa käy ilmi, että komiteamenettelyä ei todennäköisesti voida korvata muilla keinoilla, sillä se on osoittautunut erittäin toimivaksi systeemiksi.
Unionin yleisen tuomioistuimen antamien ratkaisujen T-262/07 ja T-576/08 perusteella analysoidaan tutkielmassa komission täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia. Suurimpana ongelmana komission toimeenpanossa nähdään sen toimivallan ylittäminen. Molemmissa ratkaisuissa komission voidaan katsoa ylittävän toimivaltansa säätäessään markkinajärjestelyihin liittyviä säädöksiä. Tuomioistuin kumosi komission antamat säädökset, jotka kanteissa asetettiin riidanalaisiksi. Nämä kaksi tapausta ovat kuitenkin ainoat tapaukset, joissa komission toimivallan katsottiin ylittyneen. Tapaukset ovat ratkaistu viimeisen kahden vuoden sisällä tutkielman tekohetkestä, joten ratkaisuista voidaan ehkä havaita uusi trendi, jonka mukaan komissio saattaa ottaa itselleen enemmän valtaa kuin sille kuuluisi perussopimusten mukaan.