Veronumero rakennusalan harmaan talouden torjunnan välineenä
Mäkelä, Niko (2014)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Viime vuosien aikana harmaa talous ja sen torjunta ovat olleet paljon esillä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Eniten harmaata taloutta esiintyy runsaasti työvoimaa käyttävillä aloilla, esimerkiksi rakennusalalla. Harmaata taloutta pyritään torjumaan sen aiheuttaman kierteen vuoksi: verotulojen vähentyessä myös palveluiden tuottamisen resurssit pienenevät, mikä saattaa aiheuttaa paineita veronkorotuksille. Yhdessä veronkorotukset ja heikentyneet julkiset palvelut luovat lisää kannustimia harmaan talouden kasvulle. Lisäksi kyse kuitenkin on myös esimerkiksi työntekijöiden lainvastaisesta kohtelusta, oikeusjärjestelmän ja veromoraalin heikkenemisestä sekä epätasapuolisista kilpailuolosuhteista, jotka kilpailua vääristäessään pakottavat lisää ennestään lain mukaan toimineita yrittäjiä mukaan harmaalle alueelle.
Laki veronumerosta ja veronumerorekisteristä (1231/2011) on tullut voimaan 1.9.2012. Tuosta päivästä lähtien jokaisen uudella rakennustyömaalla työskentelevän henkilön ollut pidettävä kuvallisessa henkilötunnisteessa 12-merkkistä yksilöllistä numerosarjaa, veronumeroa. Velvollisuus koskee niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin rakennusalan työntekijöitä. Menettelyn on tarkoitus vastata rakennusalan harmaan talouden valvonnan perusongelmaan, siihen, että viranomaisilla tai välttämättä rakennuttajillakaan ei ole ollut käytössään toimivia välineitä selvittää keitä rakennustyömailla työskentelee. Tarkoitus on ollut, että veronumeron perusteella sekä muut työmailla liikkuvat, että viranomaiset pystyisivät näkemää ja tarkastamaan veronumerorekisteristä onko työntekijä ilmoitettu Verohallinnolle asianmukaisesti.
Suomen liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja EU:hun sekä uuden perustuslain voimaantulo vuonna 2000 ovat tuoneet uusia piirteitä vero-oikeuden tulkintaoppiin. On kyse jännitteistä oikeusjärjes-tyksen tyyppisten lohkojen välillä. Perusoikeudet voidaan pykälien lisäksi ymmärtää myös oikeusperiaatteina. Vero-oikeuden alalla vaikuttaa myös useampia periaatteita, mutta tutkielmassa rajaus on tehty niistä ainoastaan yhteen, tehokkuusperiaatteeseen. Vero-oikeuden tehokkuusperiaatteen mukaan verot tulee kerätä mahdollisimman pienin kustannuksin ja lain edellyttämässä laajuudessa minimoiden haitat, joita verotus aiheuttaa taloudelliselle toiminnalle. Tutkielmassa pyrin oikeusdogmaattisen ja teoreettisen lainopin keinoin selvittämään millaisia jännitteitä uusi veronumeromenettely tuo perusoikeuksien ja vero-oikeudellisen tehokkuusperiaatteen välille. Pyrin myös tulosten perusteella analysoimaan vallitsevan oikeustilan ja parhaan saavutettavissa olevan tilan suhdetta, mikä tuo työhön mukaan oikeussosiologisia ja oikeuspoliittisia elementtejä. Tutkielma ei sijoitu ainoastaan yhdelle oikeudenalalle, vaan sillä on niin vero-oikeudellinen, valtiosääntö-oikeudellinen kuin hallinto-oikeudellinenkin ulottuvuus. Iso osa veronumeromenettelyn soveltamisesta liittyy ulkomailta tuleviin työntekijöihin, joten olen katsonut riittävän kokonaiskuvan saamiseksi olevan paikallaan tarkastella veronumeromenettelyä myös EU-oikeudellisten vapauksien ja oikeuksien kannalta.
Laki veronumerosta ja veronumerorekisteristä (1231/2011) on tullut voimaan 1.9.2012. Tuosta päivästä lähtien jokaisen uudella rakennustyömaalla työskentelevän henkilön ollut pidettävä kuvallisessa henkilötunnisteessa 12-merkkistä yksilöllistä numerosarjaa, veronumeroa. Velvollisuus koskee niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin rakennusalan työntekijöitä. Menettelyn on tarkoitus vastata rakennusalan harmaan talouden valvonnan perusongelmaan, siihen, että viranomaisilla tai välttämättä rakennuttajillakaan ei ole ollut käytössään toimivia välineitä selvittää keitä rakennustyömailla työskentelee. Tarkoitus on ollut, että veronumeron perusteella sekä muut työmailla liikkuvat, että viranomaiset pystyisivät näkemää ja tarkastamaan veronumerorekisteristä onko työntekijä ilmoitettu Verohallinnolle asianmukaisesti.
Suomen liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja EU:hun sekä uuden perustuslain voimaantulo vuonna 2000 ovat tuoneet uusia piirteitä vero-oikeuden tulkintaoppiin. On kyse jännitteistä oikeusjärjes-tyksen tyyppisten lohkojen välillä. Perusoikeudet voidaan pykälien lisäksi ymmärtää myös oikeusperiaatteina. Vero-oikeuden alalla vaikuttaa myös useampia periaatteita, mutta tutkielmassa rajaus on tehty niistä ainoastaan yhteen, tehokkuusperiaatteeseen. Vero-oikeuden tehokkuusperiaatteen mukaan verot tulee kerätä mahdollisimman pienin kustannuksin ja lain edellyttämässä laajuudessa minimoiden haitat, joita verotus aiheuttaa taloudelliselle toiminnalle. Tutkielmassa pyrin oikeusdogmaattisen ja teoreettisen lainopin keinoin selvittämään millaisia jännitteitä uusi veronumeromenettely tuo perusoikeuksien ja vero-oikeudellisen tehokkuusperiaatteen välille. Pyrin myös tulosten perusteella analysoimaan vallitsevan oikeustilan ja parhaan saavutettavissa olevan tilan suhdetta, mikä tuo työhön mukaan oikeussosiologisia ja oikeuspoliittisia elementtejä. Tutkielma ei sijoitu ainoastaan yhdelle oikeudenalalle, vaan sillä on niin vero-oikeudellinen, valtiosääntö-oikeudellinen kuin hallinto-oikeudellinenkin ulottuvuus. Iso osa veronumeromenettelyn soveltamisesta liittyy ulkomailta tuleviin työntekijöihin, joten olen katsonut riittävän kokonaiskuvan saamiseksi olevan paikallaan tarkastella veronumeromenettelyä myös EU-oikeudellisten vapauksien ja oikeuksien kannalta.