Oppikirjatekstit tekstien verkossa. Intertekstuaalisuudesta lukion biologian ja psykologian oppikirjateksteissä.
Myllymäki, Riitta (2002)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tämän työn tarkoituksena on tarkastella intertekstuaalisuutta oppikirjateksteissä. Aineistona on kaksi lukion oppikirjaa, Koulun biologia -sarjan osa Perinnöllisyys ja evoluutio sekä Psykologian perusteet -sarjan osa Aivot ja psyyke. Nämä oppiaineet edustavat eri tieteitä: biologia luonnontieteitä ja psykologia ihmistieteitä. Molemmista oppikirjoista analysoitavana on viisi noin 100 virkkeen tekstinäytettä. Analyysi on kvantitatiivista ja kvalitatiivista.
Intertekstuaalisuus on tekstien välistä sekventiaalista tai implisiittistä keskustelua. Sekventiaalista intertekstuaalisuutta osoittavat suorat lainaukset tai referaatit toisista teksteistä. Implisiittistä intertekstuaalisuutta ilmentävät sivuteemat, ilmaukset esimerkiksi, muun muassa ja ns., varaukset, skalaaripartikkelit, relatiiviset adjektiivit ja adverbit, kvanttorit, vahvistusadverbit, modaaliset ilmaukset, kieltoilmaukset, parafraasit, määritelmät, oman tekstin evaluointi ja toiseen kohdistuva ironia. Aineistossani intertekstuaalisuutta ilmentävät kaikki edellä mainitut ironiaa lukuun ottamatta, ja ilmausten mahdollisia tulkintoja on useita. Monilähteisyyttä ilmenee myös jonkin verran.
Intertekstuaalisuutta ilmentävä aines virkkeiden määrään suhteutettuna osoittaa, että biologian tekstit suosivat sivuteemoja, asteikkoihin viittaavia ilmauksia ja ilmauksia esim. ja mm. Psykologian tekstit suosivat parafraaseja, määritelmiä, kieltoa, epäsuoraa ja suoraa esitystä, varauksia, ilmausta ns. ja evaluointia. Täten biologin teksti on enemmän luokittelevaa, esittelevää ja analysoivaa, kun taas psykologian teksti on toteavaa ja perustelevaa.
Intertekstuaalisuus on tekstien välistä sekventiaalista tai implisiittistä keskustelua. Sekventiaalista intertekstuaalisuutta osoittavat suorat lainaukset tai referaatit toisista teksteistä. Implisiittistä intertekstuaalisuutta ilmentävät sivuteemat, ilmaukset esimerkiksi, muun muassa ja ns., varaukset, skalaaripartikkelit, relatiiviset adjektiivit ja adverbit, kvanttorit, vahvistusadverbit, modaaliset ilmaukset, kieltoilmaukset, parafraasit, määritelmät, oman tekstin evaluointi ja toiseen kohdistuva ironia. Aineistossani intertekstuaalisuutta ilmentävät kaikki edellä mainitut ironiaa lukuun ottamatta, ja ilmausten mahdollisia tulkintoja on useita. Monilähteisyyttä ilmenee myös jonkin verran.
Intertekstuaalisuutta ilmentävä aines virkkeiden määrään suhteutettuna osoittaa, että biologian tekstit suosivat sivuteemoja, asteikkoihin viittaavia ilmauksia ja ilmauksia esim. ja mm. Psykologian tekstit suosivat parafraaseja, määritelmiä, kieltoa, epäsuoraa ja suoraa esitystä, varauksia, ilmausta ns. ja evaluointia. Täten biologin teksti on enemmän luokittelevaa, esittelevää ja analysoivaa, kun taas psykologian teksti on toteavaa ja perustelevaa.