Väliyhteisön verotus Suomessa

Abstract

Väliyhteisöjen käyttö on yksi kansainvälisen verosuunnittelun keino minimoida monikansallisen yritysryhmän verorasitusta. Veroja voidaan minimoida siirtämällä ja varastoimalla tuloja matalan verorasituksen valtioissa sijaitseviin yhteisöihin. Edellä kuvatun kaltaisesta verokeidasvaltioihin suuntautuvasta pääomapaosta ja sen myötä verotulojen menetyksistä kärsii niin Suomi kuin muutkin teollisuusvaltiot.

Koko ajan yleistyvän väliyhteisöjen hyväksikäytön vuoksi verotuloja menettäneet valtiot ovat ryhtyneet turvaamaan verotusoikeuttaan säätämällä erityisiä väliyhteisölakeja, joiden avulla voidaan rajoittaa mahdollisuuksia saavuttaa väliyhteisöoperaatioilla veroetuja. Suomessa laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta tuli voimaan vuoden 1995 alussa. Kyseinen laki mahdollistaa lain soveltamisen edellytysten täytyttyä ulkomaisen väliyhteisön Suomessa yleisesti verovelvollisen osakkaan verottamisen hänen osuudestaan väliyhteisön tuloon.

Tutkielmassa selvitetään, millä edellytyksillä väliyhteisön osakasta voidaan verottaa ja miten verotus käytännössä tapahtuu. Suomen väliyhteisölain soveltamisalan kannalta keskeisin kysymys on se, milloin ulkomaista yhteisöä voidaan pitää lain tarkoittamana väliyhteisönä.